Tarkastelen omaa blogiani, ja huomaan miten paljon asioita tammikuuhun on mahtunut. Viimeiset ajat ovat olleet paljon voimia vieviä.
Tänään sain tiskattua. Tuntui hyvältä tehdä jotain, olla pois koneen ääreltä.
Kulutan tapani mukaisesti aikaani vääriin asioihin. Toivon pääseväni näistä asioista kasvuni ja kehitykseni avulla pois.
Tunteiden hallitsemattomuus, ja masennus kalvavat sisältä. En edes tiedä enää miltä näytän muiden silmissä. Enkä oikeastaan edes välitä. Itsetuntemukseni ei ole parhaimpia puoliani.
Olen hukassa, ja silti olen tässä. Kummallisia sanoja, kummallisia tunteita. Elämää ja jonkinlaista surutyötä. Sisimmässäni janoan elämää, mutta sisimpäni tuntee suurta surua ja ikävää. Olen vasta löytämässä, ja ilman sanoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti