Vähän aika sitten - ei niin kauaakaan. Sain opettavaisen runon, ajatuksen pätkän. Jolla on juuri se niin oikea sanoma :-)
Sydämen siivouspäivänä
älä jää
ihmettelemään
että tätä
voisin vielä tarvita.
- Tommy Tabermann
Kun tarpeeksi usein ihmissuhteissa / perhesuhteissa pettyy toiseen. Pyristelee inhimillisyyden rajoilla, ja yrittää ymmärtää toista. Kun sanat ja tekemiset, tunteet ja rajat hämärtyvät. Eikä jäljelle jää, kuin ihmetys. Niin silloin siivotaan!
Se tekee kipeää, rikkoo palan sydämestä. Mutta vain niin voit alkaa elämään ilman jatkuvaa ihmetystä. Ilman jatkuvaa pettymystä.
Ilman ,
kyllä jäät ilman sitä ihmissuhdetta, joka on ollut niin tärkeä, merkityksellinen ja toivoa ja rakkautta täynnä. Sinun puoleltasi.
Kun toinen ei kommunikoi samoilla leveysasteilla. Tai jättää sanat leijumaan tyhjään ilmaan. Silloin on aika antaa sydemässä tilaa jollekin muulle, jollekin joka tuo täytettä sieluusi ja sydämeesi.
Eikä jätä aukkoja, murhetta, kyyneleitä ja luo ns. menetettyjä päiviä elämässä. Mennessään - sanomatta, kommunikoimatta. Ilman yhteyttä. Ilman.
Paraneminen voi alkaa. Joskus, se alkaa. Siihen voi uskoa, sitä voi toivoa. Ja tietää, että näitä murheita, näitä kommunikaation karikoita, joissa toinen ei ole läsnä. Näitä ei ole enää. Näistä pääsin nyt. Ei tällaista ihmissuhdetta. Ei enää :-)
Nyt voin jo miltein hymyillä, vaikka kuinka sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti