Perusturvallisuus

Sana, jonka ei luulisi säröilevän ihmismielessä suomen maassa. Asumme näennäis- hyvinvointi valtiossa. “Kaikilla” ihmisillä on näennäis- turvallinen olo. On katto pään päällä, ruokaa ja vaatetta. Turhaa kai edes kysyä - onko?

Näin mielenterveyskuntoutujan näkökulmassa olen pohtinut tänään paljon tuota perusturvallisuuden tunnetta. Sillä tänään minä tunnen oloni turvattomaksi.

Eikö ole Ihana Tunne - tunne siitä, että “kyllä kaikki menee parhain päin” / “kyllä kaikki aina selviää” / “loppujen lopuksi minulla ei ole mitään syytä huoleen” / “kyllä kaikki aina lopulta menee parhain päin” ja niin edelleen.

Mikä on siis tänään ravistellut tuota perusturvallisuuden tunnetta? Joka ei varmastikaan ole, kaikkein varmimmilla pohjilla mielenterveyskuntoutujan elämässä, ylipäätään. Tänään mietin miten selviän. Miten selviän, kun selviäminen on toisinaan vuorten ylittämistä, ja tulipalojen sammuttamista. Miten kauan aikaa kuluu, jotta tervehdyn? Tervehdynkö? Mitä sitten, jos en? Tuleeko elämästäni koskaan turvallista? Mikä auttaisi kantamaan eteenpäin? Tämä - kirjoittaminen. Siltikään en löydä vastauksia, vain kysymyksiä.

Perusturvallisuus, joka horjuu ja heiluu. Aivan Hullua!
Television uutisissa näytetään miten maailmalla räjähtelevät pommit, ja miten ihmiset kuolevat nälkään ja veden puutteeseen. Ja, minä. Minä hyvinvointi valtiossa tunnen perusturvallisuuteni horjuvan. Minulla on ruokaa, vaatteita ja katto pään päällä. Kaikenhan pitäisi olla näennäisesti hyvin. Näennäisesti hyvin.

Seuraavan kerran, kun kuljen kadulla. Vastaani saattaa tulla ihminen, yksilö, mies tai nainen, lapsi tai aikuinen, joka näyttää näennäisesti voivan hyvin. Mutta jossain syvällä sielun, ruumiin sopukoissa on horjuva ja heiluva perusturvallisuuden tunne.

Kasvottomina ja henkisesti avuttomina figuureina kävelemme toisten ohi, yli ja ali päivästä toiseen. Hätä on suuri - sanoi Samuli Edelmann viattomien lasten päivän -konsertissa Helsingin tuomiokirkossa, katsellessaan väenpaljoutta ympärillään.

Hätä on suuri. Hätä on suuri suomessa. Hätä on suuri maailmalla. Hätä on suuri ihmismielessä. Hätä on suuri ihmismielissä.

Minä selviän huomiseen, mutta sieluani repii perusturvallisuuden tunteen horjuminen ja huojuminen. Henkinen suru. Suru jota ei murra ravinto, vaatetus ja katto pään päällä.

Ehkä huomenna kaikki on taas paremmin? Vai onko? Toivo