perjantai 30. tammikuuta 2009

Tammikuu

Tarkastelen omaa blogiani, ja huomaan miten paljon asioita tammikuuhun on mahtunut. Viimeiset ajat ovat olleet paljon voimia vieviä.

Tänään sain tiskattua. Tuntui hyvältä tehdä jotain, olla pois koneen ääreltä.

Kulutan tapani mukaisesti aikaani vääriin asioihin. Toivon pääseväni näistä asioista kasvuni ja kehitykseni avulla pois.

Tunteiden hallitsemattomuus, ja masennus kalvavat sisältä. En edes tiedä enää miltä näytän muiden silmissä. Enkä oikeastaan edes välitä. Itsetuntemukseni ei ole parhaimpia puoliani.

Olen hukassa, ja silti olen tässä. Kummallisia sanoja, kummallisia tunteita. Elämää ja jonkinlaista surutyötä. Sisimmässäni janoan elämää, mutta sisimpäni tuntee suurta surua ja ikävää. Olen vasta löytämässä, ja ilman sanoja.

Kaunista

Miten harvinaista on
olla samassa hetkessä läsnä
Miten harvinaista on
todellinen läheisyys
joka
koskettaa
edes hetken.

Tanssi kertoo siitä mitä muuten et kuulisi
vie suuntaan jonne et menisi
antaa askeleet
hänen luokseen
itseesi.

- Sirpa Suutari-Jääskö

torstai 29. tammikuuta 2009

Joskus sitä tuntee itsensä, niin saamerin typeräksi

Otsikko jo kertoi sen.

Ja taas se meni tämäkin viikko, niin että viuhahti. Ei paljoa maanantaita pakottanut, kun tuli jo torstai ja huomenna on perjantai.

Huomenna minä saan "revitellä", että sitä oikein odottaa :)
Vaikka olenhan minä tehnyt sitä viikollakin, mutta ryhmässä on mukavampaa. Saa antaa alitajunnan tuottaa luovaa toimintaa.

Koti on edelleen yksi sekamelska, mutta nyt minä en anna sen häiritä. Sen ehtii myöhemmin. Nyt vois asettua telkun ääreen. Olla.

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Ja, elämä heittelee laineillansa

Voiko noin sanoa? Miksikäs ei!

Hyvää, ja huonoa. Tietämättömyyttä ja tietoa.
Mielenterveyskuntoutujan tai kuntoutujan elämä ylipäänsä on kyllä täyttä työtä, kuten olen jo aiemminkin todennut.

Pientä auringonpilkahdusta pilven lomasta on näkyvissä. Mutta epävarmuus asioiden toteutumisesta, sekä paperiviidakosta selviytyminen on jo oma asiansa, joka ei anna vielä "aihetta juhlaan".

On ollut jo pitemmän aikaa todella huonoja päiviä. Ja, se taasen näkyy heti asunnon "tilassa". Sitten kun jaksaa kohennella paikkoja, tulee pian uusi alamäki. Sitten ylämäki, ja taas tuo alamäki. Näin se tämä elämä kulkee.. Välillä siis asuntokin vaikuttaa enemmän viidakolta, kun asunnolta. Ja, se taasen vaikuttaa mielialaani. Jos en saa pidettyä asuntoa siistinä - masentaa vaan lisää.

Olisi taas aika kohennella ympäristöä. Mutta ei tuo "terveys" valitettavasti anna yhtään apujaan tässä asiassa. Ja, taas katsotaan mitä huominen tuo!

maanantai 26. tammikuuta 2009

Evoluutio - Charles Darwin

Yle Teema esitti kolmiosaisen ohjelman - Tiededokumentti: Lajien synty -
http://areena.yle.fi/toista?id=1768445

Pidän ohjelmaa erittäin mielenkiintoisena :)

Aion perehtyä Darwinin (12.helmikuuta 1809 - 19.huhtikuuta 1882) ajatuksiin paremminkin.
Minua ihmetyttää miksi Darwin avioitui äitinsä puoleisen serkkunsa Emma Wedgwoodin kanssa. Eikö hän osannut ajatella liian läheisten sukulaissuhteiden, ja mahdollisten lasten sikiämisten tällaisten suhteiden tuloksena olevia haitallista juuri evoluutioteorian pohjalta?

Kirjoitin 14.1. "Minun ei tarvitse huolestua, olla huolissani tai kärsiä maallisista suruista ja murheista. Koska sieluni on kuolematon."

Minua kiehtoo uskonnon ja evoluutioteorian suhteet. Kirjoitin, että sieluni on kuolematon. Nyt kun ajattelen sieluni kuolemattomuutta, ja teen uskonnoista ja evoluutioteoriasta kumpuavia päätelmiä. Ajattelen sieluni kuolemattomuutta edelleen kaikkien elollisten olentojen yhteytenä. Koska olen yhteydessä päivittäin maapallon (ympäröivän maailman) kanssa; minusta jää koko ajan muistijälkiä toisiin elollisiin olentoihin.

Vieläkin yksinkertaistaen jutellessani ystäväni kanssa häneen välittyy arvomaailmaani, tapaani ajatella, osa sieluani. Tätä kautta sieluni vaeltaa kuolemattomana evoluutiota eteenpäin. Minusta jää jälki, joka ei koskaan katoa. Olen osa suurta kokonaisuutta, joka kehittyy koko ajan. Valitettavasti ja toisaalta onneksi. En kuitenkaan ole seuraamassa evoluution kehitystä, kuin minulle ihmisenä ja yksilönä varatun ajan verran.

Geologisen ajan pituus (4 miljardia vuotta).
Bakteerit - bakteereja monimutkaisemmat solut - monisoluiset eläimet - kalat - dinosaurukset - dinosaurukset (katoavat) - apinat, ihmisapinat - ihminen - -

Kylläpä on mielenkiintoista ! :)

lauantai 24. tammikuuta 2009

Masentuneen mieli

Tähän harmauteen tottuu

surun merkki

heinäseipäät ladon seinustalla

pitkän miettimisen jälkeen

myrskylyhty sammunut kuin vainajan

puhetta tuulessa kuulisi

rakkauttako sinä rakastat toisessa ihmisessä,

et ihmistä et itseäsi,

kuljen vielä hetken hiljaa

tähän elämään tottuu.



Runon kirjoittaja on Pertti "Purtsi" Purhonen.

Minä annoin sille mieleiseni otsikon.

torstai 22. tammikuuta 2009

Viha ja Viha

Ihanaa !
Minua häirinnyt asia on toivottavasti loppuunkäsitelty!

Nyt voin rauhassa keskittyä Viha-kirjaan ;-)

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Olen vihainen!!

Perkele! aujri30i¨,CIKWE+0I902395I0FK - PÄÄLLE

Olen ihan sietämättömän vihainen. Minulta on mennyt jo kaksi iltaa, johonkin minulle vähäpätöisen asian hoitamiseen. Nyt olen niin kiukkuinen, että tekisi mieli heittää lasi seinään. Mutta en tee niin, koska viime kerrasta jäi jälkiä seinään. Ja, useimmin vihan purkuun käyttämäni väline on tällä hetkellä kivikasan alla. Että se siitä, taidan mennä nukkumaan.

Ehkä olen huomenna vähemmän vihainen, argh!

tiistai 20. tammikuuta 2009

Haravoiminen

Mistä tänään kirjoittaisin? Herää ensimmäinen kysymys.
Tarvitseeko minun ylipäätään kirjoittaa mitään? On toinen kysymys.

Ei, ei tietenkään. Mutta siltikin jostakin kumpuaa jotain sanottavaa.

Olen haalinut itselleni mahdottoman kasan luettavaa. Mahdottoman siksi, että olen mm. mielenterveyskuntoutuja, jolla ei tuo aivokapasiteetti aina riitä lukemiseen. Toisinaan taas kyllä.

Nyt lukemisen kohteena on kirja - Olen ihme, Fredrik Brosché. Millaisia olemme - löytöretki ihmisen ihmeisiin. Tämä opus luotaa tekstinsä raamatun valossa ja Jumalan näkökulmassa. Hassua, että ylipäätään olen kiinnostunut lukemaan juuri nyt jotain tällaista. Hassua, koska en ole "uskovainen" ihminen. Uskovainen siinä mielessä, missä se usein luetaan. En ole koskaan kuulunut mihinkään kirkkoon, tai uskontokuntaan. Silti tunnen, että meissä kaikissa on jokin "suurempi voima", tai miksi sitä nyt milloinkin ja kukakin haluaisi nimittää, sisällämme.

Mitä enemmän tutkailen itseäni mielenterveydellisin, maailman katsomuksellisin ja psykofyysisen olennon silmin. Sitä enemmän herää mielenkiintoni erilaisiin opuksiin. Omasta mielestäni lukutottumukseni ovat aivan eriskummalliset. Sillä enhän suinkaan saata yhtä kirjaa loppuun saakka, ja vasta sitten aloita uuden kirjan lukemista. Vaan saatan hyppiä kirjasta toiseen. Ja, aina minulla on useampi kirja luettavanani.

Tapaani lukea voisi kutsua haravoimiseksi. Haravoin yhdestä kirjasta silloista mielentilaani ruokkivaa, tai suojaavaa teksiä. Saatan lukea hieman, ja jätän ajatukset kypsymään sisälleni. Aivan, kuin terapoisin itse itseäni. Sillä tämän hetkinen terapiani, ei ole riittävällä mallilla. Siksi yritän selvitä "karikoistani" lukemisen ja joskus jonkin muun asian avulla.

Paljonhan sitä sanottavaa sitten taas olikin!
Ja kyllä - tuo mainitsemani kirja ei ole ainoa, joka on lukemiseni alla. Pikaisella silmäyksellä kirjoja on tällä hetkellä yhteensä viisi. Ja monia joihin haluaisin tutustua, on jo virinnyt tietoisuuteeni.

Siinäpä sitä "työ"sarkaa. Mielenterveyskuntoutujan arki ei suinkaan ole "laakereilla" lepäämistä - Kaikkea Muuta!

Kuten eräs alkoholisti kerran totesi vierellään matkustavalle: "Uskotko muuten, että tämä juominen käy työstä?". Minä uskon, ja niin taisi uskoa myös tuo toinen vierällä matkustanut. Sillä, kun ihmisellä on jonkinlainen addiktio. Olkoon se sitten mikä tahansa, se kuluttaa hirveän paljon energiaa ja aikaa päivittäisessä elämässä. Minulla se addiktio, jos sitä sillä nimellä voi kutsua, on toive paranemisesta ;-)

maanantai 19. tammikuuta 2009

Nainen ja Viha

Luen Kirkko & kaupunki lehteä nro 39 - 15.10.2008. Siinä on haastateltu psykoanalyytikko Elina Reenkolaa otsikolla: Viha, rakkaus ja kosto. Pidän artikkelista, ja ryhdyn tutkimaan mistä saisin Elina Reenkolalta ilmestyneen Nainen ja viha. Aggressio voimavaraksi. Minerva 2008. -kirjan luettavakseni.

Seuraava haku tuottaa tällaisen tuloksen
http://www.helmet.fi/search*fin/?searchtype=.&searcharg=b1871735
Ilmeisesti Nainen ja viha on yhteiskunnassamme hyvinkin ajankohtainen aihe (katso varausten määrä). Minua se ainakin koskettaa omakohtaisesti.

Tuolta http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9789524921886
Elina Reenkolan kirjan näyttäisi saavan halviten.

Löydät aiemmin mainitsemani artikkelin täältä
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=9427&deptid=127&languageid=3&NEWS=1

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Mahtavaa - Upeita kuvia

Aivan totaalisen erinomaisia ja upeita kuvia täältä
http://zizdoc.com/2009/01/01/ben-goossen-61-images/

Tekijä on belgialainen Ben Goossen.

Lisäsinpä blogiini gadgetin Art. Sieltä löytyy myös tuo ihana Lilya Corneli.
:-) Ja, tulevaisuudessa varmasti myös monia muita.

lauantai 17. tammikuuta 2009

Rajojen rikkominen

Mielestäni jokaisen tulisi rikkoa rajojaan, vähintään kerran viikossa!

En tarkoita tällä nyt esimerkiksi kuningas alkoholilla tapahtuvaa rajojen rikkomista. Vaan sellaista rajojen rikkomista, mistä tulee hyvä olo. Jotain epätavanomaista, jotain arjesta poikkeavaa. Mielihyvää, ja iloa tuottavaa.

Jotain , just jotain "sitä" mikä tuo elämään eliksiiriä. Makua, ja väriä.
Keksi itse , vain mielikuvitus rajoittaa ;-)

Minä yritän muistaa myös itse, tämän tärkeän eliksiirin
:-)

perjantai 16. tammikuuta 2009

Tunnesyöminen

Joo, se mä olen syöppö, tunnesyöppö. Syön iloon ja suruun. Syön, syön ja syön. Ja, nyt se alkaa jo näkymään vaa'alla ja vyötäröllä reippaasti. Mistään pienestä muutaman kilon lihomisesta ei nyt ole kyse, vaan enemmänkin +/- 10 kg.

Ihan hirveetä! Hirveen kamalaa!

Ja, kaikki on tullut muutamien kuukausien sisällä. Nyt on kyllä laitettava vatsalukko, ja lopetettava. Eihän tästä tule enää yhtään mitään.

Osittain kilot ovat kylläkin huonon unen ja liian vähäisen liikunnan takia tulleita, sekä myös lääkkeiden sivuvaikutuksena tulleita. Mutta kyllä kaikenlainen napostelu on jätettävä nyt kokonaan väliin, ja varsinkin niiden herkkujen napsiminen. Ugh!

Liikettä liikettä :-{ Läskit liikkeelle!

Nyt on sokeriton keväänalku aluillaan ;-)

torstai 15. tammikuuta 2009

Joo!, mä yritän

Lähde liikkeelle, vaikka saattaisitkin kompastua johonkin, ehkä juuri silloin kun vähiten odotat sitä. En ole kuullut kenestäkään joka olisi kompastunut istualtaan.

-Charles F. Kettering


Lähde: http://www.positiivarit.fi/


..vaikka eihän sitä koskaan tiedä..

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Ojibway-intiaanien sananparsi

Minulla on tapanani säilyttää kukkarossani vahvistuslauseita, ja tekstejä. Pahan hetken yllättäessä, turvaksi ja voimaksi. Tänään löysin yhden vahvistuslauseen lisää.

Wayne W. Dyer:n kirjan Ajaton viisaus kappaletta kärsimys lukiessani törmään Ojibway-intiaanien sananparteen. Joka kuuluu näin:
"Silloin tällöin minä säälin itseäni, samalla kun suuret tuulet lennättävät sieluani taivaan halki".

En tiedä miksi, mutta lukiessani tuota lausetta mieleni valtaa huojennus, jopa ilo, kuin jotain olisi nostettu pois harteiltani.

Jotenkin miellän oman olevaisen ruumiini, ja kaikkialla ympäröivän ja virtaavan ihmiskunnnan ja luonnon yhteisen energian. Ja, tajuan että päästämällä irti, olemalla tässä hetkessä, ja koko maailmankaikkeuden ykseydessä - En ole koskaan yksin -. Sieluni on aina kaikkialla, kuten on muidenkin elollisten. Minun ei tarvitse huolestua, olla huolissani tai kärsiä maallisista suruista ja murheista. Koska sieluni on kuolematon. Siihen ei koske, satu, eikä suru sitä murra. Jotkin minulle tuntemattomat voimat, tai hyvin tututkin (edellä mainitut) hoitavat sieluani ja ruokkivat sitä.

Mieleeni muistuu monet lapsuuden aikaiset lentämiseen liittyvät uneni. Kuinka lensin ilmojen halki, taivaalla, ylhäällä ja korkealla. Kuinka mukavalta se tuntui. Vapaa, vapaa. Samaa vapautta tunnen nyt, kun luen tuota intiaanien vanhaa sananpartta.

tiistai 13. tammikuuta 2009

Aikaympyrää ja -janaa

Päivä on lentänyt siivillä .. Olen ostellut kirjoja, käynyt kampaajalla, ja saanut uusia ideoita.

Päiväni tosin alkoi vasta puolilta päivin, kun nukkumaan käyminenkin venähti kuluvan päivän puolelle. Siksipä, ja ehkä juuri siitä syystä mietiskelen tekeväni aikaympyrän itselleni.

Ympyrän josta näen miten käytän vuorokautiset tuntini. Mihin aika kuluu? Tiedän, että parannuksen varaa on. Mutta kuinka paljon, ja mihin suuntaan? Aloitan tänään piirtämällä aikaympyrän, tai vaikka jokaiselle viikonpäivällensä oman. Jotta voin sitten huomisesta lähtien alkaa täytellä lokeroita :-) .. mihin laitan lokeroiden täyttämiseen kuluvan ajan. Onkohan tämä sittenkään hyvä ajatus..

On varmasti! ..pakko uskoa.

Toinen ideani on tehdä aikajana syntymästäni tähän hetkeen. Miten olen tähän astisen elämäni elänyt, mitä siihen on sisältynyt, ja missä olen nyt. Ehkä sitä kautta löydän sen oikean reitin mitä tulevaisuudessa käydä, ja mitä kohti suunnistaa. Näin toivon, ja aloitan aikaympyrän hahmotuksen.

maanantai 12. tammikuuta 2009

Yoga Journal

En tiedä miksi tuo: Yoga Journal Pose of the Day ei toimi. Mutta lisäsin blogiluettelooni Yoga Journal - Daily Insight Newsletter:n. Ja, Yoga Journalhan löytyy osoitteesta: http://www.yogajournal.com/

Mukavaa viikon alkua!

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Keltaista oi keltaista

Päivä on kulunut siivoillessa, jumppaillessa ja ommellessa. Uusi kirkkaan keltainen pöytäliina on nyt keittiönpöydän koristeena. Keltainen ylijäämäkangas oli saatava käyttöön. Sillä kaipasin keltaista väriä, näin pimeään ja koleaan vuodenaikaan. Nyt sitä sitten löytyy :-)

Oi että, tuo Gabriella Cilmi kuulostaa hyvältä! Todella erikoinen, erottuva ääninen laulaja. Tekee mieli tanssia.

Huomasin omistavani vanhan sahan. Se on jo melko "antiikkinen". Olisi kiva hyödyntää se sisustuksessa. Nyt se roikkuu oven rivassa ;-) Että rupeaisiko sitä soittelemaan sahaa, vai maalaisiko siihen jotain kuviota. Vai antaisiko olla sillään?

Keltainen - Energia väri?

Kuntoplus lehti (numeroa en tiedä) tietää kertoa, että Kananmunankeltainen säteilee ystävällistä, vahvistavaa, toiveikasta ja piristävää energiaa, jota on hyvä tankata ennen talven tuloa. Keltainen myös kiihdyttää kehon rauhasia poistamalla kuona-aineita.
Hyvä, sitä tarvitaan!

lauantai 10. tammikuuta 2009

Kaunis mieli

kun yli kävi tuuli ja laulavat laineet löi
sen kulkua seurasi, ja tyyntä hän ikävöi
ja mietti yksin hiljaa, liikkumatta, paikallaan
aikapäiviensä teitä

pyhäkoulujeesuksesta pienenä kerrottiin
rakkauden puolapuilla pelisäännöt kerrattiin
elämähän meitä laittaa kouluihin oppimaan
ja korpiteille enkeleitä

elämähän meitä laittaa kouluihin oppimaan
ja korpiteille enkeleitä
kun taivas oli tumma
ei hän nähnyt edes jalkojaan
hän mietti, miltä tuntui
isku vasten hänen kasvojaan
ja vesi oli mustaa siellä alhaalla, jossakin
ääretöntä surunauhaa

vaan turvallinen yksinäisyys tarjoaa syliään
ja leviää jo lämpö yli pimeän ja yli jään
vielä humisevat äänet yllä kiireisen kaupungin
arjen huojentavaa rauhaa

vielä humisevat äänet yllä kiireisen kaupungin
arjen huojentavaa rauhaa

lopulta kun päättää alkaa töitään tekemään
pilkkoa saunapuita ja kuunnella levyjään
kaunis mieli kääntää katseensa eteenpäin
ja sydän helpottunut huokaa

kaunis mieli kääntää katseensa eteenpäin
on asioita pyöritelty tarpeeksi omin päin
ja huomaa, kuinka hyvä olla on juuri näin
sydän helpottunut huokaa

Saimaan sävel 2005 -kilpailun voittokappale

Säv. ja san. Laura Sippola
Esittäjä Johanna Kurkela


Johanna Kurkelan hieno kuultava ääni, ja tähän astinen tuotanto, johon olen päässyt tutustumaan. On tehnyt minuun suuren vaikutuksen (muun muassa levyt - Marmoritaivas, ja - Hetki hiljaa).

perjantai 9. tammikuuta 2009

Enkeleitä, ja leijuvia säveliä

Sain tänään kaverilta veikeän enkuli taulun. (happy).. Se hassu vain unohti singneerata teoksen.

Olen aivan ihastunut Samuli Edelmannin Virsiä 2, ja Johanna Kurkelan Kauriinsilmät cd-levyyn. Tomi Metsäketokin näyttäytyi tänään aivan uudessa valossa.

Sain tänään toteutettavan idean vanhoista laatoista. Ja, nyt maalaamaan - musiikin lumoissa.

torstai 8. tammikuuta 2009

Mm. Harmoniaa, sopusointua, ja voimaa..

Vietän harmonista aamupäivää (joka pian kääntyy iltapäiväksi) juoden vihreää teetä pohtien samalla päivän tulevia tekoja, ja menoja.

Ennen kuin ryhdyn varsinaisiin päivän menoihin. Haluan julistaa nyt 'virallisesti Tommy Tabermannin harmonian, sopusoinnun ja rakkauden lähettilääksi :-)

Uusimmassa ME -lehdessä 1-09 hän kirjoittaa kolumnissaan "Nauru kykenee siihen mihin ei yksikään kivääri tai kranaatti, se vapauttaa kaikista kahleista ja sortaa kaikki muurit. Joka osaa ja uskaltaa nauraa itselleen ja elämän hulluudelle, osaa myös hymyillä elämälle."

Kyllä osaa mies kirjoittaa.. :-)

Joskus aiemmin hän on kirjoittanut Me -lehdessä "Kuka tahansa elämän loi tai keksi, hänen tarkoituksensa ei voinut olla, että me tuhlaisimme tämän lyhyen matkan maan päällä toistemme alistamiseen ja mitätöimiseen."

Voi miten ihana mies... ;-)


...seuraavaan aiheeseen....

Uusimmassa Voi Hyvin -lehdessä 7/08 Lukuonni palstalla on esitelty monia kiinnostavia kirjoja. Tässä lyhyesti muutamia:

  • Slow - Elä hitammin (Bazar). Carl Honoré.
  • Kultainen varis - Pienoisesseitä (Kirjapaja). Filosofi Heidi Liehu. Perussanomana: jakaminen ja yhteisöllisyys on tie mielekkääseen elämään ja onneen.
  • Luontaisesti terveeksi (Edico). Vyöhyke- ja elämänkaariterapeutti Marja-Liisa Veijonen.
  • Viisas arki - Opas yhteisöllisyyteen (Into-kustannus). Meri Lähteenoksa.
  • Isä Mitron ajatuksia elämästä, työstä, uskosta (WSOY). Isä Mitro.
  • Kaikesta jää jälki - Puheenvuoroja ympäristöä säästävistä valinnoista (Avain). Anja Portin. Kantaaottavaa pohdintaa vastuusta ja vaikuttamismahdollisuuksista.

Nyt menoihin! Mukavaa päivää kaikille !

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Se sattuu

Se sattuu ... Ilkka Alangon biisi Sattuu soi 'levylautasella, ja minä odotan pelon sekaisella jännityksellä tulevaisuutta ;-) ..jänskää

Päivä on kulunut hirmuisella vauhdilla, ja paljon olen myös saanut aikaan :-)

**onnen hippusia

tiistai 6. tammikuuta 2009

Jästipäille

Vähän aika sitten - ei niin kauaakaan. Sain opettavaisen runon, ajatuksen pätkän. Jolla on juuri se niin oikea sanoma :-)

Sydämen siivouspäivänä
älä jää
ihmettelemään
että tätä
voisin vielä tarvita.
- Tommy Tabermann

Kun tarpeeksi usein ihmissuhteissa / perhesuhteissa pettyy toiseen. Pyristelee inhimillisyyden rajoilla, ja yrittää ymmärtää toista. Kun sanat ja tekemiset, tunteet ja rajat hämärtyvät. Eikä jäljelle jää, kuin ihmetys. Niin silloin siivotaan!

Se tekee kipeää, rikkoo palan sydämestä. Mutta vain niin voit alkaa elämään ilman jatkuvaa ihmetystä. Ilman jatkuvaa pettymystä.

Ilman ,
kyllä jäät ilman sitä ihmissuhdetta, joka on ollut niin tärkeä, merkityksellinen ja toivoa ja rakkautta täynnä. Sinun puoleltasi.

Kun toinen ei kommunikoi samoilla leveysasteilla. Tai jättää sanat leijumaan tyhjään ilmaan. Silloin on aika antaa sydemässä tilaa jollekin muulle, jollekin joka tuo täytettä sieluusi ja sydämeesi.

Eikä jätä aukkoja, murhetta, kyyneleitä ja luo ns. menetettyjä päiviä elämässä. Mennessään - sanomatta, kommunikoimatta. Ilman yhteyttä. Ilman.

Paraneminen voi alkaa. Joskus, se alkaa. Siihen voi uskoa, sitä voi toivoa. Ja tietää, että näitä murheita, näitä kommunikaation karikoita, joissa toinen ei ole läsnä. Näitä ei ole enää. Näistä pääsin nyt. Ei tällaista ihmissuhdetta. Ei enää :-)

Nyt voin jo miltein hymyillä, vaikka kuinka sattuu.

maanantai 5. tammikuuta 2009

Onnen hippusia

Olin tänään ystävän luona kylässä. Ihana koira. Tuli itsellekin halu hankkia koira, kissa, joku hellittävä. Vaan snif ja snaf - niistelisin vaan, ettei voi ottaa!

Oli se vaan suloinen, tai alkukantainen, mutta niin ihanan ihmeellinen luontokappale.

Nyt selailen kaikkia ihania blogeja. Neuleblogeja, ja muita. Ihmisten onnea. Joskus sitä ihmettelee, että on olemassa onnellisia ihmisiä. OIKEASTI onnellisia. Vaikka on minullakin onnellisia hetkiä. Niitä ei minulta kukaan varasta ;-)

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Perusturvallisuus

Sana, jonka ei luulisi säröilevän ihmismielessä suomen maassa. Asumme näennäis- hyvinvointi valtiossa. “Kaikilla” ihmisillä on näennäis- turvallinen olo. On katto pään päällä, ruokaa ja vaatetta. Turhaa kai edes kysyä - onko?

Näin mielenterveyskuntoutujan näkökulmassa olen pohtinut tänään paljon tuota perusturvallisuuden tunnetta. Sillä tänään minä tunnen oloni turvattomaksi.

Eikö ole Ihana Tunne - tunne siitä, että “kyllä kaikki menee parhain päin” / “kyllä kaikki aina selviää” / “loppujen lopuksi minulla ei ole mitään syytä huoleen” / “kyllä kaikki aina lopulta menee parhain päin” ja niin edelleen.

Mikä on siis tänään ravistellut tuota perusturvallisuuden tunnetta? Joka ei varmastikaan ole, kaikkein varmimmilla pohjilla mielenterveyskuntoutujan elämässä, ylipäätään. Tänään mietin miten selviän. Miten selviän, kun selviäminen on toisinaan vuorten ylittämistä, ja tulipalojen sammuttamista. Miten kauan aikaa kuluu, jotta tervehdyn? Tervehdynkö? Mitä sitten, jos en? Tuleeko elämästäni koskaan turvallista? Mikä auttaisi kantamaan eteenpäin? Tämä - kirjoittaminen. Siltikään en löydä vastauksia, vain kysymyksiä.

Perusturvallisuus, joka horjuu ja heiluu. Aivan Hullua!
Television uutisissa näytetään miten maailmalla räjähtelevät pommit, ja miten ihmiset kuolevat nälkään ja veden puutteeseen. Ja, minä. Minä hyvinvointi valtiossa tunnen perusturvallisuuteni horjuvan. Minulla on ruokaa, vaatteita ja katto pään päällä. Kaikenhan pitäisi olla näennäisesti hyvin. Näennäisesti hyvin.

Seuraavan kerran, kun kuljen kadulla. Vastaani saattaa tulla ihminen, yksilö, mies tai nainen, lapsi tai aikuinen, joka näyttää näennäisesti voivan hyvin. Mutta jossain syvällä sielun, ruumiin sopukoissa on horjuva ja heiluva perusturvallisuuden tunne.

Kasvottomina ja henkisesti avuttomina figuureina kävelemme toisten ohi, yli ja ali päivästä toiseen. Hätä on suuri - sanoi Samuli Edelmann viattomien lasten päivän -konsertissa Helsingin tuomiokirkossa, katsellessaan väenpaljoutta ympärillään.

Hätä on suuri. Hätä on suuri suomessa. Hätä on suuri maailmalla. Hätä on suuri ihmismielessä. Hätä on suuri ihmismielissä.

Minä selviän huomiseen, mutta sieluani repii perusturvallisuuden tunteen horjuminen ja huojuminen. Henkinen suru. Suru jota ei murra ravinto, vaatetus ja katto pään päällä.

Ehkä huomenna kaikki on taas paremmin? Vai onko? Toivo

lauantai 3. tammikuuta 2009

Tee arjestasi yksinkertaista

Näin on otsikoitu OLIVIA -lehden lokakuun 2008 kasvatustieteiden tohtori Jussi T. Koskea koskeva, ja hänen kirjoittamaansa Arkiähky- kirjaa artikkeli.

Alle olen koonnut tiivistelmän artikkelista. Otsakkeet ovat suoraan tekstistä.

1. Pienet asiat ovat tärkeitä

“Idea kirjaan lähti arjen kaoottisuudesta. Pienillä asioilla pystyy helpottamaan työtään, jolloin aikaa jää olennaiseen.” Se on asian ydin: kun huomio kiinnittyy liian moneen asiaan, ei enää osaa erottaa olennaista epäolennaisesta. Aika menee tulipalojen sammuttamiseen, päivästä toiseen selviämiseen.

“Kaikki arjen ylittävä syntyy arjen avulla. Arki on kaiken pohja ja perusta.”

Ellei elämäntapaansa tiedosta ja kehitä, arki ajaa yli.


2. Löydä elämäsi teema

Kosken mielestä jokaisen pitäisi opetella puhumaan itsekseen ja itselleen löytääkseen elämäänsä teeman. “Kysy, mitkä asiat ovat juuri sinulle tärkeitä. Vievätkö arkiset valinnat sinua kohti tavoitteitasi?” Huomiota voi ohjata tietoisesti sen sijaan että antaisi sen ohjautua satunnaisesti.

“Ongelma on siinä, ettemme välttämättä tiedä, mitä itse pidämme tärkeänä ja mitä meitä on opetettu pitämään tärkeänä. Mikä tulee ulkoa ja mikä sisältä? Jokaisen täytyy miettiä, mikä on oma erityinen tehtävä yksilönä ja työntekijänä.”

“Hyvä arjenhallinta on 75-prosenttiseti arjenhillintää. Minimoi kaikki, mikä ei tue pyrkimyksiäsi.”

Tukevatko kaikki palaverit, verkostot ja teknologiahankinnat todella elämäsi teemaa vai vievätkö ne vain aikaa ja voimia?

“Tavaraähky on luomalla luotu arkiähkyn muoto, jolle ei ole loppua. Siksi se on itse tiedostettava.”


3. Tarkkaile tv-tunteja

Passiivinen viihde ei johda mihinkään toisin kuin omien taitojen käyttämisestä syntyvä mielihyvä. Kehittävän keskittyneisyyden tilan tavoittaa vaikka lenkillä, kutoessa tai maalatessa.

“Joskus mikään ei ole parempaa kuin huonon tv-ohjelman katsominen, mutta lukeminen kehittää ajattelua tavalla, johon televisio ei koskaan pysty.”


4. Toimi kuten Toyota

Jokapäiväisiä toimiaan voi tiirata Toyota Production Systemsin eli TPS-linssien kautta:
- Rutinoi kaikki mahdollinen.
- Kehitä ja paranna jatkuvasti.
- Usko pienten askelten luovuuteen.
- Kiinnitä huomiota yksityiskohtiin.
- Minimoi hukkapalat työssä ja ajankäytössä.
- Älä unohda hyväksi havaittuja käytäntöjä.
“TPS-ajattelussa on samaa kuin vanhan kansan vie mennessäs, tuo tullessas -sanonnassa.”
Itsetarkoituksellisen monimutkainen ja liian täysi arki tyhmentävät. “Parhaassa tapauksessa arki kehittää ihmistä, vie häntä eteenpäin elämässä ja tukee hänen kasvuaan. On aika siirtyä kohti älykästä yksinkertaisuutta.”
--------------------------------------------------------------------

Tuon viimeisen lauseen olen omassa elämänhallinnassani tiedostanut. Nyt sen sanoo ääneen myös kasvatustieteiden tohtori.

Hieman vihlaisee tuo “Rutinoi kaikki mahdollinen ja Minimoi hukkapalat työssä ja ajankäytössä”. Eikö se kaiken rutinoiminen vie pois mielihyvän kokemuksia? Kaikesta tulee suorittamista.. No, jaa.. Ehkäpä kaikkea ei pidä elämässä kuitenkaan ottaa niin kirjaimellisesti.

Esimerkiksi tuo vanhan kansan sanonta - Vie mennessäs, tuo tullessas -. On ollut mielestäni keskeistä lapsuudessani ja kasvatuksessani, näin asioita jälkeenpäin tarkasteltuani. - Eikä sillä ole ollut ainoastaan positiivinen kaiku. Minusta on tullut suorittava, vaativa ja omat tarpeeni helposti unohtava aikuinen. Näitä asioita nyt aikuisena työstän elämässäni.

Suinkaan en halua viedä pohjaa artikkelilta, joka oli mielestäni suurilta osin erinomainen. Kerron vain kokemuksesta, mitä jonkin asian ylikorostaminen voi tuoda tullessaan. Elämme edelleen aikakautta, jossa Tuottavuus, Taloudellisuus ja Vääränlainen Kiltteys ovat Vallitsevia Arvoja (raha). Näillä arvopohjilla on suuria, ja valitettavia seuraamuksia. Joista tuon tuostakin saamme lehdistä lukea, tiedotusvälineistä tai kanssakulkijoilta kuulla.

Aina, kun ihmistä - (psykofyysistä olentoa) tarkastellaan markkinavoimien systeemien kautta, minulla nousee karvat pystyyn. Niin nytkin - Jussi T. Kosken ottaessa TPS-linssi ajattelun vertailuun, ihmisen ajattelun kanssa. Tästä suuret miinukset. Yrittäkää (yritä - Kiitos!) nyt ihmeessä löytää niitä vertailupohjia muualtakin!

Varmasti on yritysjohdon näkökulmasta tarkasteltuna hyvinkin suopeaa ja kannatettavaa viitata johonkin suuryritykseen (tässä Toyota), mutta Ei se Sovi Yhteen ihmisarvojen, ja arjenhallinnan/-arvojen kanssa ! Ei ja vielä kerran Ei.

PS. Lue ihmeessä koko artikkeli, jos saat jostain numeron käsiisi.

torstai 1. tammikuuta 2009

Coloria ja punajuuri

Törmäsinpä coloria.blogspot:n (blogeissani), kun etsin aihetta punajuurella värjäämisestä. Aiemmin on ollut jo tuo http://www.coloria.net/ tuttu paikka, kun olen tällainen väri intoilija - rakastan värejä - niistä saa sitä Voimaa :-)

Punajuurella ei siis kannata lähteä värjäämään tuota t-paitaani (punajuuriväri haalistuu nopeasti pesuissa). Mutta kunhan punajuuret ovat valmiina. Heitän kanamunat punajuuriveteen kiehumaan. Saapi nähdä minkälaisia "väri illuusioita" niistä kehkeytyy :-)