Tähtäimessä

Siltä on tuntunut näinä kahtena viimeisenä päivänä. Huh huh.. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen aikaansaannoksiini :) Ja suunnitelmiin.

Meditaatio kylläkin antaa edelleen odottaa itseään. Olen suunnitellut aloittavani noin 20 minuutin päivittäiset meditaatio istunnot kotosalla. Uskon, että se toisi sisäistä rauhaa ja levollisuutta. Vaikka joutuisin minkälaisten laineiden vietäviksi.

Juuri nyt ei tarvitse tehdä mitään. Ei ole oikein mitään sellaista keskeneräistä, jota tarvitsisi ja haluaisi tehdä, nyt ja heti. Eli voin hyvillä mielillä ottaa väliksi kirjan käteen ja lukea. Vaikka, että luulen sen vievän minut pian päiväunien valtakuntaan.

Ihanaa perjantaita!

Aurinkoa aurinkoa!

Siitäköhän johtunee, että tunnen itseni moninkertaisesti energisemmäksi, kuin eilen? Enpä tiedä ja väliäkö sillä mistä johtuu. Mutta ihanaa kun ei ole ahdistusta päällä!

Olen jo tiskannut tänään :)

Pyörittelen mielessäni kaikkea tekemiseen liittyviä vaihtoehtoja. Mutta ensin täytyy siirtyä suihkun puolelle, että pääsee sitten sitä kautta ulkoilmaan. Happea ja aurinkoa!

Terapian tarpeessa

Niin. Tänään ei tunnu taas tämä päivä valkenevan millään.

Ohjelmassa olisi lenkille lähtö ja siivousta, mutta en saa mistään kiinni. Masentaa. Mietin miten paljon on tutkittu aihetta: mielenterveyskuntoutujien ystävyys- ja sukulaissuhteiden menetys. Varmaankin on. Tunnen itseni todella yksinäiseksi. En tiedä ainakaan juuri nyt, että työnnänkö lähimmäisiäni pois luontani. Vai johtuuko suhteiden menetys ylipäätään välttämättä minusta, vaikka mielenterveyskuntoutuja olenkin.

Minähän elän tätä mielenterveyskuntoutujan elämää päivästä toiseen. Ei siitä mitään lomia oteta!

Aiemmassa elämässäni en tuntenut itseäni juuri koskaan yksinäiseksi. Vaikka sitä, ehkä olisinkin ollut. Olen ihminen joka viihtyy myös yksikseen, ja jopa oikein hyvin. Nyt vasta viime aikoina olen tuntenut itseni yksinäiseksi. Varsinkin silloin, kun tunnen tarvetta puhua asioistani. Tarvetta jakaa ja keskustella mieltäni vaivaavista aiheista.

Ehkä menenkin suihkuun, ja yritän sitten vähän siivoilla. Pääsenhän ulos vähän myöhemmin, jos saan itseni sinne asti. Ehkä huominen on parempi päivä. Nyt on ollut enenevässä määrin mieltä ahdistavia ja huolta aiheuttavia asioita meneillään. En saisi olla itseäni kohtaan niin ankara. Mutta juuri nyt tuntuu, että mistään ei tule mitään.

Anteeksianto

Kirjoittelin tänään vanhasta Voi Hyvin -lehdestä (2008) anteeksi annosta, tai anteeksi antamattomuudesta. Samalla huomasin, että tuossa Löytöretken 16.2.2009 esitetyssä jaksossa oli yksi teemoista juuri anteksianto.


JOS EN ANNA ANTEEKSI

• tunnevarastoni paisuu, tunteiden viesti jää kuulematta
• teen tulkintoja, joita en tarkista
• avoimuuteni vähenee, ulkokuoreni kovenee
• tuomitsen entistä herkemmin, asetun ylpeänä muiden yläpuolelle
• koen olevani uhri, katkeruuteni kasvaa
• vastaan entistä pisteliäämmin, loukkaannun entistä helpommin
• loukkaus pyörii mielessä aamusta iltaan
  

JOS ANNAN ANTEEKSI

• en enää tuomitse loukkaajaa, vaan hänen tekonsa
• vahingonilo haihtuu, en haudo kostoa
• tunteeni leppyvät, toivon muille hyvää
• otan vastuun omasta hyvinvoinnistani
• en loukkaannu enää niin helposti
• opin jotain tästä matkasta, alan muistaa hyviä asioita
• olen vapaa, voin rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta
  

Näin oli siis tuuminut Anna-Liisa Valtavaara viime vuoden Voi Hyvin -lehden numerossa.

Siinäpä sitä!

Samaisessa jutussa, tai ainakin lehdessä oli henkilö. Joka kertoi, että hän ei halua enää pyytää anteeksi. Anteeksi pyytäminen on hänen mielestään liian helppoa, sekä anteeksi saaminen. Hän käyttää mielellään enemmän sanaa: Kiitos. Sillä se on hänen mielestään vähemmän kulunut sana.

Anteeksi antaminen ja anteeksi saaminen ovat omasta mielestäni erittäin henkilökohtaisia asioita. Kiitosta viljelen / viljelin alati. Aiheet eivät vanhene koskaan.

Löytöretkiä ja Voimalaa

Katselen Ylen Areenan kautta vanhaa Löytöretken jaksoa, ja mietin samalla onko illan Voimala katsomisen arvoinen. Jakson nimihän on: Terapiaa, terapiaa!

Pidin Voimalasta aiemmin enemmän. Nykyisin tuntuu, että jaksot menevät samalla kaavalla, jotenkin vanhoilla kysymyksillä. Junnaa paikallaan, vaikka aihe vaihtuu. Siltikin Ylen ohjelmat ovat kuitenkin niitä parhaita.

Tuo Löytöretki on aika mielenkiintoinen. Usein sattuu niin, että televisiosta lähetetään jotakin hyvää sarjaa kuten tämä. Mutta kun ei kuitenkaan ole mikää "television orja", niin unohtaa kokonaan, että jotain hyvää on meneillään. Onpa hyvä, kun jaksot voi näin jälkikäteen katsoa silloin, kun itselle parhaiten sopii. Kaikkia jaksojahan sieltä ei enää näe (säilyvät noin kuukauden ajan). Olisipa hienoa osallistua tuollaiselle retkelle :)

Onnistunut lähtö

Vaikka en lentänyt enkä edes laskeutunut.

Lähdin ovesta ulos hieman ahdistunein mielin. Sain asioita toimitettua ja käytyä kaupassa.

Joskus kun satun lähtemään liikkeelle vähän epätasapainoisin mielin, niin juuri sillä kertaa sattuu jotain mukavaa tai yllättävää. Joku alkaa esimerkiksi jutustelemaan matkalla.

Olen huomannut, että päiväsaikaan ihmiset kanssakäyvät ja jutustelevat toisilleen paljon rohkeammin, kuin iltapäivällä tai ilta aikaan. Siis ennestään toisille tuntemattomat henkilöt. Usein nämä henkilöt ovat vanhempaa sukupolvea, mutta kyllä nuoristakin löytyy. Eli jutustelin sitten matkalla itselleni tuntemattoman rouva ihmisen kanssa. Se on mukavaa, kun ihmiset ovat tuolla tavoin rohkeita :)

Nyt annan lettutaikinan tekeytyä.

Hyvä lettutaikina tehdään muun muassa näin:
2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl tattarijauhoja
1/2 tl suolaa
6 dl maitoa
3 munaa
50 g nestemäistä (sulatettua) rasvaa
ripaus sokeria

Annetaan tekeytyä puoli tuntia, ja paistetaan pannulla.

(Valurautapannulla paistettaessa ei pannua tarvitse öljytä/rasvata, kuin ensimmäisen letun paistossa. Taikinassa on sen verran rasvaa, ettei lettujen pitäisi tarttua valurautapannuun kiinni.)

mataa ja mataa

En tiedä mikä minua tänään vaivaa, mutta en pääse aamuisen lenkin jälkeen enää ovesta ulos. Joku paniikki ahdistus. Ei sitten millään saa vaatetta päälle ja itseäni ulos. On ihan turvaton olo, enkä uskalla mennä toimittamaan asioitani. Ihme juttu!

Mietin juuri, että liittyykö tämä nyt alkaviin kuukautisiin. Sillä PMS-oireeni ovat viime aikoina olleet hirveitä ja ajankohta sopii mainiosti.. Toivottavasti kuukautiseni alkavat mahdollisimman pian, sillä silloin PMS-oireet aina rauhoittuvat. Nyt ei auta muuta kuin mennä vuoristoradan mukana.. Argh, oih ja voih! :(

Ehkä onkin parempi, että vältän ihmiskontakteja. Sillä olen huomannut käyttäytyväni huonosti tai epäystävällisesti PMS aikaan. Mistä tähänkin saisi avun? Ei kai mistään, kärsitään nyt sitten. Että minä vihaan näitä!

Aika mataa menojaan

Oliko tuollainenkin sanonta olemassa? hym

Olenpa saanut käytyä lenkillä, pyyhittyä pölyjä ja mitä vielä.
Nyt olisi tilaus lähteä ulos tekemään hankintoja, ja maksamaan lasku. Tässä minä vaan istun taas koneen ääressä..

Indiskan Chai tee on muuten ihan parasta!

Ulkona näyttää menevän pari tyyppiä "pulkka"mäkeen. Toisella tai molemmilla on pulkka, menivät jo .. Ja, toisella myös sellainen täytettävä ilmatyyny. Pitäisköhän hankkia ja lähteä laskemaan. Vitsi! olisi kyllä varsin varma vauhdin hurma tiedossa :)

Taidan laskeutua tv:n ääreen. Kaupathan on auki kuuteen! ;)

.. aamu valkenee

On tämäkin aika herätä! Ei väsytä yhtään ja vaaka näyttää taas yhden lukeman lisää. Tarttis saada pudotettua painoa, tai sitten vaan. Toi "sitten vaan" onnistuu paremmin.

Hitto! Käsi kipeä, olkapää kipeä ja paino vaan nousee. Mä olen tylsä ruikuttaja :( Menen kyllä lenkille, kunhan tuo aamu valkenee. Sitten tarttee toimitella asioita.

Kiitos, Millan! You Maked My Day :)

Kiinni Jäit!

KIINNI JÄIT!!Koska luet tätä tekstiä, niin se tarkoittaa, että sinun täytyy kommentoida minulle jotakin. Kommentoi ihan mitä itse haluat, kunhan vain teet sen. Laita tämä teksti sitten omaan blogiisi ja nappaa kiinni kaikki blogiasi lukevat. Itse jäin kiinni Nimetön blogissa http://nimetonblogi.blogspot.com/

Listaa listaa ja gallerioita

Yritän pidättäytyä netin käytössä. Olen huomannut miten paljon se tahtomattaankin voi viedä aikaa.

Lista seinälläni kasvaa, enkä malttaisi odottaa lämpimämpiä ilmoja, jolloin voin hyödyntää parveketta kaikkien keskeneräisten projektien loppuun saattamiseksi.

Ihailen Stefan Lindforsin luovuutta ja projekteja. En ymmärrä miksi hänen nettisivunsa ovat sen kaltaiset, kuin ovat. Jotenkin persoonattomat / mitään sanomattomat. Asiat on esitetty kovin "epävisuaalisesti.

Keksin koko ajan uuden puuhan, aiheen tai idean. Haluaisin viettää jonkin päivän kierrellen gallerioita. Valitettavasti huomasin, että juuri siinä galleriassa johon haluaisin ensi kertaa tutustua on jo minulle tuttuja näyttely objekteja. Ehkäpä siirrän tuota galleria kierrosta. Tai ehkä en sittenkään malta, kun löysin nuo hyvät nettisivut (http://www.galleriat.net/). Mistä löytää monen moista ältsin mielenkiintoista ! :)

Vimman aikakausi

Ihmiset syntyvät, menevät naimisiin, elävät ja kuolevat niin raivoisan hulinan keskellä, että luulisi heidän tulevan hulluiksi.

- William Dean Howells, 1907

..näinhän meille käy.


Elämässä on kyse enemmästä kuin vain mahdollisimman suuren nopeuden tavoittelusta.
- Gandhi


Tällaisia ajatuksia mm. tuossa Slow Elä hitaammin! kirjassa. Ei sitten ihan turha kirja :)

Olen onnellinen

kuullessani, että eräs minulle aikoinaan hyvinkin läheinen ihminen on löytänyt itselleen suuntaa elämässä. Että asiat ovat hyvin.

Tutustun pikkuhiljaa Carl Honorén kirjaan Slow Elä hitaammin! Heti alkuteksteissä osuu silmiini, jotain mielenkiintoista. Tästä myöhemmin..

Keskeneräisiä kirjoja, ja muita projekteja minulla on liuta.

- Hyvää Yötä, nuku hyvin -

+ / - / ?

Jos, joku sattuisi kysymään minulta: Oliko sinulla hyvä päivä? En osaisi vastata kysymykseen Kyllä / Ei.

Päivä on ollut rankka, olen itkenyt silmät päästä ja pilleri varastoni on kertynyt entisestään. Ota aamulla kourallinen, iltapäivällä hippunen ja illalla kunnon tujaus. Kyllä se siitä! No, jaa. Ehkä ei.

Olin tänään todella riekaleina. Nyt olen jo pahimmat sotkut saanut siivottua. Mitähän huominen tuo. Ainakin listallani on, saattaa yksi tekemätön asia tehdyksi. Puhumattakaan siitä listasta, jonka tein jokin aika sitten. Siihen on kertynyt lisää tehtäviä, osa on tehty ja osa odottaa edelleen tekemistään. Ei lopu hommat kesken!

Löysin eilen vahingossa kaapistani laukun, jota en ole käyttänyt ainakaan pariin vuoteen. On ihan käyttökelpoinen ja kivan näköinen vielä.

Haukotus: hyvää yötä!

Malttamaton ja levoton

juuri nyt tunnen niin. Päivä on mennyt hyvin. On ollut ihanaa auringonpaistetta :)

Nyt tunnen itseni levottomaksi, malttamattomaksi ja huolestuneeksi, koska niin moni asia on vielä avoin :( Mitä nopeammin saan "asiat hallintaan" sen tyytyväisempi olen.

Naputan sormilla pöytää hermostuneesti, enkä saa mitään järkevää aikaiseksi. Ehkä juuri nyt ei olekaan paras mahdollinen aika tehdä yhtään mitään. Olen liian "over the edge".

Katsoin ihanan romanttisen komedian - Rakastunut Bestman, ja se vei ajatukseni hetkeksi muualla. Nyt en malta odottaa, että kaikki asiat kulkevat eteenpäin. Ja sormet naputtaa taas pöytää..

Yritän mennä rauhoittumaan. Jatkan vaikka kutimien kanssa ;)

Onnistunut päivä :)

Tämä päivä on ollut kaikin puolin onnistunut. Olen hyvilläni siitä.
Olen tehnyt kaikkea sellaista mikä on ollut mukavaa.

Nykyisin olen alkanut sallimaan itselleni asioita, joita en osannut aiemmin sallia. Pienin askelin, mutta kuitenkin. Sallin itselleni esimerkiksi päiväunet, silloin kun siltä tuntuu.

Onnekseni saan tukea. Sellaista tukea, joka ohjaa minua oikeaan suntaan. Ymmärtää ihmistä, ja sen kokonaista psykofyysista olemusta. Aloitin tänään Taas uuden kirjan.. Edellisetkin on vielä lukematta. Mutta täytyy myöntää, että aivan ilmeisesti olen, vaikkakin alitajuisesti, etsinyt lukemistani teoksista "sitä jotain". Ja, sen saavutettuani siirtynyt seuraavaan. Miksi lukea kaikkea, jos siihen ei ole todellista tarvetta?

Vähän sama, kuin miksi lukea huonoa kirjaa loppuun asti - jos se kerran on huono? Olen kuullut ihmisistä, jotka lukevat aloittamansa kirjan oli se sitten hyvä, tai ei. Enkä oikein ymmärrä ajatusta. No, jokainen tavallaan.

Ihmeellistä miten muutaman tavaraan paikalleen saattaminenkin saa hyvälle tuulelle. Tai auttaa hallitsemaan kaaosta, joka kodissa aina väliin näyttäytyy.

Tulevaisuudessa aion toteuttaa valokuvauspäiväni, jota en ole pitkään aikaan pitänyt :)

Ei tuu mitään !

Nimittäin sokeri lakosta, tai painon pudotuksesta. Taas tekee mieli karkkia, ja vielä heti aamusta!

Liikuntarytmi on mennyt ihan persiilleen. Ja, voi voi ja ai ai..

Mistähän saisi sellaisen niskasta kiinni koukun?
Kyllä se vielä tulee - mä uskon niin - ei voi muuta.

Ainakin on ihanan valoisaa, kun on lunta. Ja, uusi pipo on huovutettu. Nyt se odottaa ainoastaan vuorta sisäänsä. Sen kun lisään, niin ei paljon pää palele :)

Nyt vauhtiin: otan Perjantain mukaan ja lähden!

Tänään

Istutin tänään kynttilän kevytsoraan. Istun neulomani keskeneräinen pipo päässäni ja kirjoitan.

Itkin tänään. Olen iloinen itkusta. Sillä joskus on vaikea itkeä. Aikuisen sisäinen itku. Olen kuullut tuon sanonnan. Mutta tuskin on kyse aikuisesta, lapsesta tai vanhuksesta. On kyse ihmisestä, joka ei enää pysty itkemään. Koska elämä on niin kovaa, ettei edes itkeminen ole enää helppoa. Itkemisen pitäisi olla helppoa, niin olisi helpompi elää.

Olen ajatellut tänään paljon kaikkea muuta. Paljon kerrottavaa, kerrottavaa ilman sanoja. Tuntuu kuin purkaisin kaiken sisimpäni ja samalla haluan pitää jotain itselläni.

Oletteko huomanneet kuinka kevään alun aistii, näkee ja kokee? Katse kohdistuu kauniisiin ihmisiin. Aivan kuin ihmiset puhkeaisivat kukkaan.

Viime päivinä olen aistinut myös miesten katseet. On kummallista tuntea miesten katseet, kun kokee olevansa epäkaunis. Ja, samalla tuo kummallisuus naurattaa. Mutta tosiasia on se, että miesten hormonit hyrräävät yhteen auringon ensi säteiden kanssa. Ehkäpä näin käy myös naisille.

Tämä viikko on tuonut mukanaan kummallisia sattumuksia. Tekemättömien töiden listani on hiukan vähentynyt, mutta samalla olen myös lisännyt siihen asioita. Sekä aloittanut toisen hieman erilaisen listan tekemisen. Listan, johon ei niinkään kuulu kodin järjestykseen liittyviä asioita.

Huomenna on Johan Ludvig Runebergin päivä.

Haikein mielin

Tänään päivä aukeaa haikein mielin. Mielessäni ihminen, joka oli minulle tärkeä vain hetken aikaa. Jota mielestäni en kai koskaan saa.

Sinä

Yhteisvastuu 2009!

Paljon olisi kerrottavaa, mutta se kaikki tuntuu toisarvoiselta. Sitä vastoin laitan tähän kohtaan http://www.yhteisvastuu.fi/ linkin :)

Villen vinkit

Näin pysäytät kiireen

1. Tee retki luontoon.
2. Laita känny pois päältä edes pari kertaa päivässä.
3. Myös telkkarissa on off-nappi. Koko töllönkin voi heivata pois kuten Ville. "Sieltä tulee potaskaa, aivojen täytettä ja höttöä."

Olen leikannut nämä Villen vinkit todennäköisimmin aluelehdestä, ja valitettavasti tässä leikkeessäni ei näy kenestä Villestä on kyse.

Hyvät ohjeet joka tapauksessa!

Töllöä en ole vielä heittämässä kokonaan mäkeen, koska pidän erityisesti siellä näytettävistä erilaisista dokumenteista :) Joista vielä oppii paljon!

Ihanan aurinkoinen päivä ollut tänään ! Aurinko on päässyt lämmittämään niin sisältä, kuin ulkoa. Aurinkolasit on jo valmiina 'piirongin' päällä käyttöön :)

Paras aloitus

Paras tekemättömien töiden aloitus, on tehdä niistä lista.

Itselläni se ainakin toimii. Asioiden järjestyksellä ei ole mitään väliä.

• Listasta voin yliviivata tehtävän, kun olen sen tehnyt ja siitä näen mitä on vielä tekemättä. Ettei tarvitse koko aikaa miettiä, että mitä seuraavaksi.
• Lista on näkyvällä paikalla, usein teippaan sen seinään. Ettei mene sitten aikaa itse listan etsimiseen.
• Samaten, jos huomaan jonkun uuden tekemättömän asian voin sen jälkikäteen siihen merkitä.

Kyllä toimii! Kaksi asiaa on jo tänään tehty 14 kohdan listasta. Mutta en ota turhia paineita, kyllä ne asiat aikanaan hoituu. Ennemmin tai myöhemmin.

Jostakusta voi tuntua aivan typerältä listan tekeminen. Mutta näin masentuneen mieleen ei ainakaan jaksa taltioida paljon asioita, ja vielä muistaa niitä. Vaikka ne olisivat aivan nenän edessä.

Näin se vain menee, eikä sille paljon mitään voi. Siksipä on hyvä, kun keksii keinoja arjesta selviytymiseen.

Aika hyvä aloitus näin helmikuun ensimmäisenä päivänä!