Haravoiminen

Mistä tänään kirjoittaisin? Herää ensimmäinen kysymys.
Tarvitseeko minun ylipäätään kirjoittaa mitään? On toinen kysymys.

Ei, ei tietenkään. Mutta siltikin jostakin kumpuaa jotain sanottavaa.

Olen haalinut itselleni mahdottoman kasan luettavaa. Mahdottoman siksi, että olen mm. mielenterveyskuntoutuja, jolla ei tuo aivokapasiteetti aina riitä lukemiseen. Toisinaan taas kyllä.

Nyt lukemisen kohteena on kirja - Olen ihme, Fredrik Brosché. Millaisia olemme - löytöretki ihmisen ihmeisiin. Tämä opus luotaa tekstinsä raamatun valossa ja Jumalan näkökulmassa. Hassua, että ylipäätään olen kiinnostunut lukemaan juuri nyt jotain tällaista. Hassua, koska en ole "uskovainen" ihminen. Uskovainen siinä mielessä, missä se usein luetaan. En ole koskaan kuulunut mihinkään kirkkoon, tai uskontokuntaan. Silti tunnen, että meissä kaikissa on jokin "suurempi voima", tai miksi sitä nyt milloinkin ja kukakin haluaisi nimittää, sisällämme.

Mitä enemmän tutkailen itseäni mielenterveydellisin, maailman katsomuksellisin ja psykofyysisen olennon silmin. Sitä enemmän herää mielenkiintoni erilaisiin opuksiin. Omasta mielestäni lukutottumukseni ovat aivan eriskummalliset. Sillä enhän suinkaan saata yhtä kirjaa loppuun saakka, ja vasta sitten aloita uuden kirjan lukemista. Vaan saatan hyppiä kirjasta toiseen. Ja, aina minulla on useampi kirja luettavanani.

Tapaani lukea voisi kutsua haravoimiseksi. Haravoin yhdestä kirjasta silloista mielentilaani ruokkivaa, tai suojaavaa teksiä. Saatan lukea hieman, ja jätän ajatukset kypsymään sisälleni. Aivan, kuin terapoisin itse itseäni. Sillä tämän hetkinen terapiani, ei ole riittävällä mallilla. Siksi yritän selvitä "karikoistani" lukemisen ja joskus jonkin muun asian avulla.

Paljonhan sitä sanottavaa sitten taas olikin!
Ja kyllä - tuo mainitsemani kirja ei ole ainoa, joka on lukemiseni alla. Pikaisella silmäyksellä kirjoja on tällä hetkellä yhteensä viisi. Ja monia joihin haluaisin tutustua, on jo virinnyt tietoisuuteeni.

Siinäpä sitä "työ"sarkaa. Mielenterveyskuntoutujan arki ei suinkaan ole "laakereilla" lepäämistä - Kaikkea Muuta!

Kuten eräs alkoholisti kerran totesi vierellään matkustavalle: "Uskotko muuten, että tämä juominen käy työstä?". Minä uskon, ja niin taisi uskoa myös tuo toinen vierällä matkustanut. Sillä, kun ihmisellä on jonkinlainen addiktio. Olkoon se sitten mikä tahansa, se kuluttaa hirveän paljon energiaa ja aikaa päivittäisessä elämässä. Minulla se addiktio, jos sitä sillä nimellä voi kutsua, on toive paranemisesta ;-)