tiistai 18. toukokuuta 2010

Itsesensuuri

Itsesensuuri on iskenyt ja pahasti, kun en saa mitään tuotosta aikaan. Vaikka ei tuosta viime käynnistä näytä kauaa olevan. Vaikka se lyhyeksi jäikin.

Olen aina pitänyt Seura ja Apu -lehden kaltaisia lehtiä vähän "huonoina", noin informatiivisessa merkityksessä, mutta huomaan selailevani vanhaa Seura -lehteä, josta löytyy hyvinkin paljon erilaista tietoa. Tietoa, joka on jäänyt minulta uupumaan. Onko se sitten hyvä, vai huono asia - siitä voidaan olla montaa mieltä. 

Lehdessä on pieni pätkä aiheesta: Liisa Ihmemaassa, sekä siitä tehdystä 3D-elokuvasta. En ole varmasti koskaan edes ollut 3D-elokuvassa. "Miksi tarina on niin kiehtova? Ehkä kaninkolosta aukeava vinksahtanut maailma tarjoaa vertaistukea meille, jotka yritämme hahmottaa reaalimailman nopeaa muutosta." - Kirjoittaa Seura. Ehkä tosiaan niin. Lehti on vanha nro 11/2010, enkä tiedä pyöriikö Liisa vielä elokuvateattereissa. Kuten sisartaan Avatarta, minä karsastan ehkä vielä tuota 3D-elokuvaa. Miltä se tuntuu. Miltä tuntuu istua ja katsella kaikkea kolmiuloitteisesti? Vai miten siellä nähdään - nähdäänkö? Outoa ja samalla kiehtovaa. Aivan kuten maahanmuutto ja siihen kohdistuvat asenteet.

Mitä kaikkea vielä keksinkään. Olen vasta lehden sivulla 10 ja kaikki on uutta ja outoa!

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Muutos?

En ole kirjoittanut mitään pitkään aikaan. Olen miettinyt uuden blogin aloitusta, mutta välillä tuntuu siltä, että ei ole mitään sanottavaa ja sitten toisinaan on. Jatkan pähkäilyäni.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Suomen Aika

Neiti Aika - Suomen Aika

Kesäaika 28.3.2010 kello 03:00 alkaen.

lauantai 27. maaliskuuta 2010

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Energiasyöpöt

Negatiiviset ja pahantuuliset ihmiset imevät toisista ihmisistä kaiken energian. Kun nämä ominaisuudet liitetään itseriittoisuuteen on pahaolo taattu :(

Näillä ihmisillä ei ole kaikki hyvin, ehkä he ovat pettyneet elämässään monesti. Ehkä he ovat pettyneet elämäänsä ylipäätään. Ehkä he ovat masentuneita ja kenties lisäksi persoonallisuushäiriöisiä, joka on myös hyvin todennäköistä.

Huomaavatkohan he itse mitä tekevät? Huomioivatko mitä suu suoltaa? Ihan todella?

Tällaisten ihmisten vaikutuspiirissä on mahdollisimman vähän aikaa. Odottaa kuumeisesti milloin pääsee eroon toisesta. Joskus tapaa, mieli lähteä kesken vierailun. Olen yhä enemmän ja enemmän sitä mieltä, että näin mahdollisesti toiminkin. Miksi kuunnella ruikutusta, joka jauhaa samaa asiaa sen kymmenennen kerran? Miksi kuunnella sitä miten ihmiset ovat kuulemma tyhmiä?

Kun todellisuudessa ihminen poistaa omaa pahaa oloaan toiseen, on asiat todella huonosti. Miten näiden kanssa toimia? Ovatko he sitä yhteiskunnan luuseri kansaa, sitä oikeaa sellaista, joka saa ilmeisesti toisten ihmisten haukkumisesta ja jatkuvasta aliarvioimisesta jonkinlaisia kiksejä - ilmeisesti.

Tosi asiahan on, että minä en ole ammattiauttaja. Onko tämänkaltainen käytös ylipäätään mahdollista muuttaa ammattihenkilön avulla. Ei, ei varmaankaan. Tämänkaltainen ihminen tuskin edes haluaa apua. Saati sitten edes, että tiedostaisi tarvitsevansa apua. 

Kehärakki, joka elää omasta erinomaisuudestaan. Surullista.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Niin ja näin ja koskas se pääsiäinen olikaan?

Elämä on näyttänyt valoista puoltaan muutamia päiviä. Tänään on kylläkin ollut vähän liikaa kaikkea. Väsyttää.

Tänään katsoin televisiosta Sydänjää -sarjaa. Itse muistutan jossain määrin roolihenkilö Kiti Luostarista. Siinä miehet vahvempaa juoden miettivät Kitin itsenäisyyttä, että hän on niin itsenäinen, ettei ns. tarvitse toista. Vastapuolen asema on vastaanottaa, silloin kun hän antaa. Minuakin on eräs henkilö luonnehtinut itsenäiseksi. En oikeastaan edes tiennyt tuolloin tarkoin mitä hän tarkoitti. Luulisin, että juuri tätä puolta itsessäni. Elämä on ollut kovaa ja on ollut pakko selviytyä. Herkkä puoli löytyy kyllä sisältä.

Asunto kaipaisi siistimistä, järjestelyä. Nyt on niin paljon kaikenlaista menoa ja tekemistä, että kaipaisi enemmän hiljaisuutta ja kiireettömämpää eloa. Toisaalta kaikki tekeminen on mielekästä, mutta kun siitä tulee kiire ja hötkyily, eikä saa asioita tehtyä, niin sujuvasti, kuin oli ajatellut, niin tulee stressi ja asiat jäävät tekemättä. Nyt pitäisi ehkä olla nukkumassa, jos malttaisi. Siinäpä se!

Pääsiäinen tulla lähestyy. Ajatukset ovat jo kaikessa vihreässä ja keltaisessa. Tänään ostin pääsiäiskortit ja -merkit. Reilu kaksi viikkoa siihen on. Siihen kuun vaihteeseen se nyt ajoittuu. Herran jestas! Sitten on jo Huhtikuu!

Tässä menneenä päivänä mieleeni johti avarakatseisuus. Asia, jota en ole oikein edes ajatellut. En muista milloin olisin käyttänyt termiä avarakatseisuus. Todella merkittävä havahtuminen. AVARAKATSEISUUS - sitä pitää miettiä ja tarkastella oikein kunnolla ja reilusti :D

torstai 11. maaliskuuta 2010

Suru

Tänään on surtu. Ahdistuttu - surtu - ahdistuttu - surtu. Itketty ja surtu. On surtu omaa elämää. Kaikkea tätä mikä ahdistaa ja syö minua sisältä.

Lisäksi on surtu Leena Peltonen-Palotien kuolemaa. Henkilökohtaisesti tuntematon ihminen minulle. Muistan niin hyvin miten kerran näin hänen haastattelunsa televisiosta. Miten syvästi hän minua kosketti. Kosketti, sillä muistan, että silloinkaan en voinut kovin hyvin. Mutta tuo näkemäni televisio haastattelu sai minut pysähtymään ja kuuntelemaan. Miten merkittävä nainen, mikä into ja palo tehdä asioita. Niin merkittäviä asioita. Hän näyttäytyy minulle suurena ihmisenä, suurena naisena, joka kuoli aivan liian varhain.

Tänään on siis itketty, itketty ja itketty. En muista milloin olisin itkenyt näin paljon.

Jotkut päivät ovat niin vaikeita, niin vaikeita. Tänään oli niin vaikea päivä. Välillä mietin miksi minä en ole kuollut. Olisitte antaneet hänen elää ja minun kuolla!

Tunnen elämäni niin ahdistavaksi, monimutkaiseksi. Jokin aivan "mitätön" asia voi suistaan elämäni raiteiltaan. Välillä ei vain jaksaisi. Ei aina jaksaisi aloittaa uudelleen. Koota palaset ja yrittää uudelleen.

En tiedä milloin viimeksi olisin tuntenut sellaista pahaa oloa, kuin tänään. On ollut päiviä jolloin en ole voinut hyvin, mutta en ole voinut myöskään näin pahoin. En kestä sitä, että jokin pieni "sytyke" voi suistaa elämäni näin raiteiltaan.

En kestä menetyksiä ja lähiaikoina olen joutunut luopumaan kahdesta minulle tärkeästä henkilöstä. Ei - he eivät ole kuolleet, mutta olen muusta syystä joutunut luopumaan heistä.

Jokin aika sitten mietin miten vaikeaa on sanoa: otan osaa.

En nytkään löydä oikeita sanoja Leena Peltonen-Palotien läheisille ja omaisille. R.I.P.