Tänään on ollut virallinen haista paska -päivä!Sitä on vietetty ilman asianmukaista lääkitystä. Ihan itteksensä, päätä kuvannollisesti seinään hakaten. Viiltely on käynyt mielessä, hieman sitä tynkää on yritettykin, huonolla menestyksellä. Valitettavasti rasvakerros on niin paksua, ettei siitä tuollainen askarteluveitsen tapainen mene ihan noin vain läpi. Yksi hyvä puoli tästä täytyy todeta! Kun ei ole asianmukaista lääkitystä, niin turvaudunpa muunlaiseen. Eli pilleri, kun pilleri. Kunhan se jollain tavalla turruttaa. Kyllä auttaa, todettu on. Harmi vaan, ettei ole minkäänlaista alkoholia saatavilla. Silläkin olisi varmasti saanut saman efektin aikaiseksi. Uloshan en siis uskalla mennä. Ihan vaan selvennökseksi.Ehkä huomenna taas aurinko paistaa ja silloinhan ei voi , ei voi olla sairas. Eli suurella kaipauksella jään odottamaan huomista - yhtä suuremmoista päivää, kuin tämän päiväinen on suonut.
En tiedä. Ehkä sellainenkin on? Tuntuu vain siltä, että (terveyden)huollon piirissä minut on sivutettu jotensakin hyvin. Aina onnistuneesti sinne väliinputojien kastiin tippuneena, en voi enää tuntea muuta, kuin syvää katkeruutta ja vitutusta. Mitä tässä enää voi toivoa?
Tänään en kokenut saavani sellaista apua terveydenhoidon ihmiseltä, kuin olisin tarvinnut. Tuntui siltä, että päähän olisi taputeltu, että kyllä se siitä, katso kun on niin kaunis ilmakin. Eihän NYT voi mitenkään olla sairas?! Eli muistakaa nyt kaikki kanssasisaret ja -veljet, että kun aurinko hymyilee kirkkaasti taivaalla, niin sinä et ole sairas! Ei, se ei voi mitenkään olla mahdollista.Ja, koska en osannut pitää puoliani, niin sorruin taas haitalliseen käyttäytymiseen. Olkoonkin se ahmiminen, mutta kuitenkin (kyllä se tästä vielä jonkun ylimääräisen ongelman kehittää tuo elimistö meinaan). Näin meillä mielenterveys (mikä helvetin terveys!) potilaita hoidetaan, siis ei. Ja yhteiskunta kannustaa siinä vieressä, että kuule hei "otapa itseäsi niskasta kiinni" ja sitä rataa.. Valitettavasti olen näilläkin "hoitotoimenpiteillä" kuullut kanssasisariani / -veljiäni kannustettavan. Go and Eat Your Head, please!..Ja, sitä terapiaa on sitten ihan turha odottaa.. Mutta hei! Minähän olenkin ihan terve, kun aurinko paistaa ja ajatuksen juoksu on kuin siirappia! Muita terveyden mittareita tässä mainitsemattakaan.
Tänään tuli tehtyä omaa lääkelistaa ja sairauslistaa, koska olin menossa tapaamaan lääkäriä, joka oli minulle entuudestaan tuntematon. Enkä luota tuohon ulkomuistiini, kun se ei muutenkaan tahdo toimia.No, lääkelistaa rustasin useampaan otteeseen. Lääkärin vastaanotolla odotustilassa vielä lisäsin listaan yhden lääkkeen, jonka olin kerta kaikkiaan onnellisesti unohtanut. Vaikka käytän lääkettä säännöllisesti, joka ikinen päivä. Sairauslistaa tehdessäni tein yllättäviä havaintoja. Sellaisia sairauksia, joiden olemassaolosta ei ole aina niin tietoinen, tupsahteli jostain muistilonkeroiden syvyyksistä. Johtuuko se sitten sairauden vähäisestä haitta-asteesta tai sitten siitä, että se on jo niin arkipäiväistynyt, "ettei muista" sen olemassaoloa. Todella hämmentävää! Ja samalla huomaan, että joitakin olisi TODELLA ihan hyvä muistaa, kun täyttelee erinäisiä hakemuslomakkeita harva se viikko tahi kuukausi. Nyt talletan kappaleen sellaiseen paikkaan, että tulee luntattua seuraavia kertoja silmällä pitäen. Taidan olla todellakin dementoituva vanhus, enkä suinkaan lähenemässä keski-ikää. Kai se on stressi. Josta mukaelenkin, että voikohan kauan kestänyt stressi myötä synnyttää muistikatoa? Apua!
Viimepäivinä on tullut sen verta monesti turvauduttua kipulääkkeisiin, että vatsa yrittää sanoa sopimuksensa irti. Happoa pukkaa ruokatorveen, vaikka maitohappobakteerit on olleet hyvässä käytössä. Joskaan en muista, että tuliko ne eilen otettua vai ei. Ei muuta, kun pian taas saamaan lääkettä, jota vatsahaavan hoidossakin käytetään. Kyllä on mukavaa, tämä kipu-/masennuspotilaan arki!
Tänään tuli taas todentua, että masentuneen ihmisen muistissa on toivomisen varaa. Toisekseen olen ollut niin stressaantunut, että koko elimistöni huutaa stoppia.Viidenneksi muttei viimeiseksi. Sitä saa yhtä ohjetta tuolta, toista sieltä ja kolmatta täältä. Niin mihin väliin pitäisi (argh) sitten nämä kaikki saamansa ohjeet sisällyttää? Kysympähän vain.Sitten pitäisi (argh) muistaa vielä kaikki ns. elintärkeät ohjeet ja neuvot, mutta eivätköhän ne kaikkien edellisten ja uusien tulevien alle johonkin hautaudu.Välillä tuntuu siltä, että pitäisi (argh) laittaa lappu luukulle ja sanoa näkemiin. Nähdään seuraavassa elämässä. Mitään sellaista apua, joka olisi todella ihmisen elämää eteenpäin vievää ei saa silloin kun sitä tarvitsee. Ja minä tarvitsen.Taas tuli kirjoitettua jotain sekametelisoppaa, mutta mitäpä tuosta. Päivä oli loppujen lopuksi keskinkertaisen hyvä. Ja taivas näyttää suloiselta.
Kuinka masentunut voi masentunut ihminen olla. Sitä mietin, kun yritän sisustaa asuntoani johonkin järkevään muotoon, etten koko ajan törmäisi tai kolhisi itseäni johonkin. Vain sillä seurauksella, että onnistuin tipauttamaan skanneri tulostimeni lattialle. Voi, harmi kun ei aivot toimi! ajsfw+´´9i329u (kirosanat perään)! Ihmeen kaupaalla ainakin tulostaminen toimii normaalisti, enkä ainakaan vielä ole todennut lommoja tai halkeamia. Taitaa tuo ukkosenjumalakin tuolla jossain paukutella. Joskus tekisi mieli heittää kaikki päin seinään. Pääsisi sitten näistäkin vempaimista! Ja toinen pöytä odottaa vielä siirtoaan toiseen huoneeseen. Eikä varmasti minulla ole apua saatavilla. Väsynyt ja masentunut!
Mielenterveyteen satsatut resurssit eivät ole riittäviä. Mielenterveyden keskusliitto (MTKL) on kirjoittanut vetoomuksen mielenterveyspalveluiden puolesta.
Viime päivinä on maassamme saatu lukea taas erilaisista väkivallan teoista, jotka juontanevat juurensa laman aiheuttamasta ahdingosta, sekä yleisestä ahdistuksesta ja pahasta olosta. Koko yhteiskuntamme niin valtakunnan, että maailmanlaajuisessa mittakaavassa painiskelee ilmastonmuutos kysymysten, että päihteiden sekä sekakäytön lisääntyneen kulutuksen kasvun kanssa. Ei siis liene ihme, että lehtien otsikot puhuvat karua kieltään aikamme “irvikuvista”.
En tässä leimaa yksilön pahaa oloa, vaan haluan herättää keskustelua yhteiskunnan riittämättömistä mielenterveyspalveluista.
Mielenterveyden keskusliitto kirjoittaa vetoomuksessaan mm.:
“Nykyisessä taloustilanteessa on vaarana, että kunnat eivät kohdista riittävästi rahoja tarpeelliseen mielenterveystyöhön. Psyykkinen sairastaminen Suomessa merkitsee vaaraa joutua yhteiskunnan ulkopuolelle ja köyhyyden kierteeseen. Hyvä psykiatrinen laitos- ja avohoito ei ole halpaa, mutta se maksaa itsensä takaisin parantuneena elämänlaatuna ja lisääntyneenä työkykynä. Kuntien mielenterveystyön suunnittelussa ja sen arvioinnissa tulee olla mukana kokemusasiantuntijoita, kuntoutujia ja heidän omaisiaan.”
Olen asiassa täysin samaa mieltä.
Teksti jatkuu:
“Laadukkaaksi psykiatriseksi avohoidoksi ei riitä käynti terveyskeskuksessa lääkereseptejä uusimassa. Avohoitoa tulisi kehittää esim. kotikäyntien, etsivän mielenterveystyön, riittävien asumisen tukipalvelujen ja ympärivuorokautisen avohoitopäivystyksen avulla.
Mielen sairaudet kuormittavat myös omaisia, joille usein jää suuri vastuu sairastuneen hoidosta ja huolenpidosta. Masennus ja uupuminen ovat omaisille todellinen uhkatekijä, jos heitä ei tueta riittävästi niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Osana avohoitoa tulee kehittää tukimuotoja omaisille ja perheille.
Vetoomus mielenterveyspalveluiden puolesta löytyy Mielenterveyden keskusliiton sivuilta http://www.mtkl.fi/liiton_toiminta/vaikuttamistoiminta/vetoomus/
Allekirjoita!
Vaikuta siihen, että viimepäivien tapaiset järjettömiltä tuntuvat väkivallanteot eivät jatka kasvuaan!
Tällaisten väkivaltatapausten kohteeksi joutunut on uhri, mutta myös tekijä on aivan samalla tavoin uhri. Mielestäni juuri tuota etsivää mielenterveystyötä, sekä kotikäyntejä tulisi ottaa käyttöön osana mielenterveystyötä.
Jos, olet kanssani samoilla linjoilla vie asiaa eteenpäin omien mahdollisuuksiesi rajoissa. Kiitos!
Tällä 0% kaljalla. Enhän minä alkoholipitoisia juo. Eilen teki mieli kaljaa, joten ostin sitä sitten. Yksi vielä jäi, jota sitten tässä nautiskelen ja vielä uudesta lasista. Hyppysissä ei ole taas vähään aikaan mikään pysynyt, joten sirpaleiden määrä on sen mukainen. Kummasti ne vain eivät ole tuoneet luvattua onnea :O Rutkastihan sitä tulisi olla, ei vaan ole. Onkohan eksynyt matkallaan väärään osoitteeseen, eksynyt ovesta ja mennyt naapuriin? Sekin vielä! Uusi juomalasi on tällaista paksumpaa lasia, jottei heti ensimmäisestä lattiaan kopsahduksesta särkyisi. Saa nähdä miten kestävät.Hitaasti käynnistyy taas tämäkin aamu. Jos, olisi erilainen tapa toimia aamuisin, niin helpottaisikohan se käynnistymistä. Ainakin yritin vähän venytellä aamusta. Lenkille lähtö olisi seuraava etappi ja sen jälkeen voimien mukaan muuta. Kai sinne sitten vain on mentävä. Ovesta ulos. Yhden asian voisin vielä hoitaa ennen sitä (taas keksimässä tekosyitä), jos onnistun..
Olen jokseenkin ihmeissäni siitä miltä tuntuu. Tuntuu, että päivä on antanut paljon, vaikka siihen on liittynyt myös ahdistusta.Kirjoittaminen ja itkeminen on puhdistavaa. Eräs ihminen kosketti tänään minua. Antoi energiaa. Toivottavasti päivä oli myös hänelle hyvä. Nyt haluan nähdä tämän päivän - The Daily Sky:n.
(The Daily Sky) =) Jos, joku voi hullaantua niinkin "pienestä" asiasta, kuin taivas, niin minä ilmoittaudun =)En tiedä milloin tämä taivas hulluus alkoi. Voin vain kertoa, että joskus kun ei tiedä olisiko iloinen, surullinen, vihainen ja .. Niin silloin tulee tuo alati muuttuva, värikäs, inspiroiva, hullaannuttava ja maata syleilevä taivas ja saa taas olon tuntumaan siltä, että juuri nyt ja tässä on hyvä olla. Eikä siihen tarvita, kuin katse ylös ja hymyilet (tai vilkaisu blogini ihanaan gadgetiin).Joskus haluaisin oppia kaikkien pilvien nimet. Taidan olla pilvienergian tarpeessa. Antaisikohan ensi viikko minulle mahdollisuuden maata ruohikossa ja katsella taivaita. Jätän asian muhimaan mieleeni.
Päätin myös laittaa hakemista helpottavat leibelit hyllyjen ja vetolaatikoiden päihin. Ehkä siten pysyn paremmin perillä, mitä omistan ;-)Energisoiva taustamusiikki auttaa siivoilussa. Seuraavana olisi tiedossa tutkimusmatka neljän sukkalaatikon saloihin ;( Inhoan yli kaiken tavallisia nailonisia sukkahousuja. Siltikin omistan myös niitä, jos joskus sattuisi tarvitsemaan periaatteella. Eivät hengitä ja tunne on lievästi sanottuna, kuin makkarankuori iholla - jäks, yök!Edistystä siis tapahtuu taas tänään :-) !Olen tullut siihen tulokseen, että The Daily Sky ei taida kulkea saman leveyspiirin aikaa. Taas eilinen kuva ja kello on jo melkein yksitoista.Päivän miete, joka lukee myös seinälläni on:Make your world workable - Tee elämästäsi toimiva
Olen saanut tänään, kipujen laannuttua ja päikkäreiden jälkeen, siivottua yhden vaatekaapin. Edistystä tapahtuu, mutta hitaasti. Mitään vaatetta en saanut kirppiskassiin, mutta sinne meni esine keittiöstä. Pikkuhiljaa kassiin varmasti kantautuu muutakin.
Olisi niin ihanaa, kun saisi asunnon siistiksi ja kaiken turhan pois. Taidan olla taas kerran liian kärsimätön. Huomenna yritän liikuntaa. Pelkään, että kivut ovat taas aamulla niin kovat etten pääse liikkeelle ja illalla on taas suurempi kynnys lähteä. Etten vain kehittelisi itse esteitä.. Tein kuitenkin joitakin jooga- / jumppaliikkeitä, mutta tämä koneella istuminen ei ole taas yhtään hyväksi. Taidan olla nettiaddikti :O Siinäkin taas yksi pois opeteltava toimintatapa!Whining, whining..
Heräsin armottomiin kipuihin. Ei kun kipulääkettä nassuun ja television ääreen katsomaan, että tulisiko sieltä mitään. Tulihan sieltä: Sub chat. Ohjelma, jota en muutoin seuraa, mutta piti saada ajatukset edes jotenkin pois kivusta.Aika älytön chatti oli meneillään, jossa arvosteltiin mm. chatin juontajan/juontajien ulkoista olemusta. Kyllä taidetaan olla aika pullossa kasvaneita, kun huomautukset ja kirjoitukset menevät ihan ala-arvoisiksi.Kyllä kai nyt ihmiset saavat pukeutua ja esiintyä niin kuin haluavat. Lisäksi kummastelen miksi ohjelmassa päästetään läpi kaikki tämä ala-arvoinen kommentointi. Pitäisi ottaa paljon tiukempi ote. Katseleehan tuohon aikaan televisiota pienet lapset (jos eivät Aikuiset asiaa valvo), sekä teini-ikäiset, joille edellä mainittu kommentointi ei varsinkaan ole hyväksi. Erehtyvät vielä luulemaan, että se on hyvää käytöstä ja sallittua.
Jäi paha mieli niin chatin juontajien puolesta, että niiden jotka ihan oikeasti uskovat siihen, että löytävät sen oikean chatin kautta (lähettämällä kuvansa, joka julkaistaan chatissa).
Kenellekään ei tuo tuollainen toisten mollaaminen ole hyväksi. Ja, jokaisella on oikeus edustaa itseään kuten tahtoo. Hyvät tavat kunniaan! Jonkinlaista ohjelman arvostuksen nostatusta kaipaisi kuvatunlaiseen ohjelmaan. Minulla onkin idea subille: hankkikaa sinne aamuihin välillä näitä vanhemman sukupolven arvo johtajia ja käytösopin asiantuntijoita (hyvän käytöksen opin). Harmi, kun ei tule nyt nimi mieleen ketä ajattelin. Olisi kaikkien osalta hyväksi, että ei ihan mitä vain viestejä julkastaisi. Vaan siistittäisiin oikein isolla kädellä näitä!
Surettaa todella minkälaista viestiä ohjelma, joka pitkälti esiintyy viestien lähettäjien kommentein, lähettää katsojilleen =( Ei hyvä!Voi rähmä, The Daily Sky ei ole vielä päivittynyt. Taidan olla liian aikaisin liikenteessä ;-)Tänään tiedossa, ainakin Parantava jooga kirjan tutkimista. Josko sieltä löytyisi helpotusta kipuihin. Kirjan on kirjoittanut Stella Weller.
tänään (The Daily Sky). Pääsin myöskin ulos asti tänään. Kunnon lääkitykset ja menoksi. Vaikka ei mua mitenkään virkeäksi voi sanoa. Sain vietyä kirpparille jotain turhaa pois ja sain haalittua, jotain muuta toiselta kirpparilta tilalle :O Tein oikein löydön, kun löysin ihanan punotun kassin. Sellaisen afrikkalais henkisen. Eikä maksanut, kuin vaivaiset 2,50 euroa! Oikeasti, mihinköhän minä tarvitsen enää lisää kasseja? En mihinkään. Mutta voisin varmaankin säilytellä siinä vaikka neulomuksia, sitten kun saan taas sellaisen inspiraation. Sitä rosmariini jalkakylpyä voisi kokeilla joku päivä. Rosmariinillahan on rauhoittava vaikutuksensa. Olen käyttänytkin rosmariinia eteerisinä tippoina. Aina silloin tällöin, aromaterapeuttisessa merkityksessä.Aloin eilen suunnittelemaan lepotuolin ostamista itselleni. Minullahan ei sellaista ole. Tyynyt hoitavat sitä virkaa. Katselin netistä eri vaihtoehtoja. Ei ihan löytynyt sellaista ja autottomuus luo aina oman dilemmansa. Tänään istuskelin kirpparilla useaan otteeseen yhdessä lepotuolissa. Ei ollut paha hinta, vaikka olisi siihen tullut kuljetuskustannukset päälle. Mutta kuljetus olisi näin kuitenkin järjestynyt. En ollut ihan varma ostaako vai ei, joten jätin ostamatta. Kotiin päästessäni olin helpottunut etten ollut mennyt sitä ostamaan. Jotenkin se ei olisi istunut asuntooni. Jos, ostaisikin säkkituolin! :O Vaikka, että johan sitä alkaa oleman ihan omasta takaa. En taida tarvita mitään. Tämä idea ainakin taitaa mennä hautautumaan johonkin hyvin pitkäksi ajaksi.Huomenna olisi sitten lauantai. Toivottavasti ei sataisi koko viikonloppua. Jos saisi lopulta itsestään jonkinlaisen otteen, että saisi vaatekaappeja siivoiltua. Hieman se asia on edistynyt, mutta vain hieman. Saisi kenties sieltäkin jotakin kirpputorille viemisiä. On tarve saada kaikki ylimääräinen pois. Sitä vaan on vähän tuota keräilijäluonnetta, ettei osaa heittää pois (viedä kierrätykseen). Pitää haudutella aika pitkään, ennen kuin se onnistuu. Ja, minulla todellakin on edelleenkin se painonpudotus tavoite, joka ei kuitenkaan näytä edistyvän. En ole kuitenkaan luovuttanut! Kunhan se tarpeeksi kauan hautuu, niin eiköhän se siitä. Olenhan minä joskus aikaisemminkin onnistunut laihduttamaan liikakiloja. Olisko noin 10 vuotta sitten - enemmän / vähemmän?
Ylen olotilasta satuin löytämään otsakkeella: Rosmariini- ja sitruunakylpy hivelevät väsyneitä jalkoja, ihanat ohjeet. Näitä täytyy kokeilla!
The Daily Sky ei ole päivittynyt. Siellä se on edelleen tuo kummallinen huippu.Mihinkään lenkille eilen päässy. Kaikki aika menee turhanpäiväiseen, eikä järkevään tekemiseen. Sinne lenkille yritän nytkin sännätä, mutta jotenkin tuo ulos lähteminen on niiiin vaikeaa.Tekosyyt pois ja menoks. Onnistuu parhaiten ajatuksissa, käytäntö on ihan ruosteessa. Kaikki on taas niin kankeeta ja vaikeeta. Miten tuo kellokin taas juoksee, kun sprintteri. Äsken se oli jotain ja nyt se on hirmu paljon enemmän.Saa nähdä pääseekö tämä paviaani taas yhtään mihinkään. Vaikka eilen tein jo kaikki suunnitelmatkin valmiiksi (yhtä tyhjän kanssa).Uusi kroppa ja pää olis myös tilauksessa, mutta ne taitaa olla vähän vaikeimmin hankittavissa.
Tarkastin juuri kesäkukkieni tilannetta. Laitoin kukat siemenestä ja alut ovat mielestäni jokseenkin surkeita :/ Eikö niiden tähän aikaa pitäisi jo rehottaa? Ehkäpä ne eivät kuitenkaan ole saaneet tarpeeksi valoa? Ovat olleet myös kelmun alla, jotteivat pääsisi kuivumaan, mutta en näe minkäänlaista kasvuun lähtöä orvokkien suhteen. No, ehkä yksi alku, joka sekin lakastui. On ne nyt ehkä vähän päässeet kuivahtamaan, mutta vain päältä. Vai ovatkohan olleet liian kosteassa? Ehkä minulle on vain myyty jo niin vanhoja siemeniä, että eivät jaksaneet nousta. Siirsin "orvokit" kuitenkin kasvualustoiltaan tänään yhteen isompaan ruukkuun. Jään katselemaan toivossa, että sieltä vielä jotain nousisi. Sitten on vielä mm. Malva, Maloppia. Josta muutamia taimia siirsin parvekkeelle kokeeksi isompaan ruukkuun. Mutta ovat vielä noin kahden viikon jälkeen siirrosta ihan nuukahtaneita. Ehkä ei ole siis ollut vielä tarpeeksi lämmin, tai sitten minun parvekkeeni vain on tähän aikaan keväästä vielä liian varjoinen. Pitänee siirtää ruukun paikkaa. Parvekkeen siivous on vielä tekemättä. Ei sillä sinäänsä mitään kiirettä olekaan, koska tulen tekemään siellä kunnostustöitä, jotka joka tapauksessa roskaavat. Kunhan ei sataisi, pääsisi hommiin. Miten minusta tuntuu, että tämä siemenistä kasvattaminen on joskus aikaisemminkin ollut hankalaa. Joten olen päätynyt ostamaan valmiita taimia? Voi olla hyvinkin totta, mutta ihan varma asiasta en ole. Katsotaan nyt, jospa sieltä vielä jotain tulisi. Yhdessä isossa ruukussa, joka "talvehtii" parvekkeella talven yli, näkyy vihreää. Jos, eivät sitten satu olemaan koivun alkuja.. Muistelen, että tässä ruukussa olisi viime vuonna ollut siemensekoitus erilaisista kukista. Jospa sekoitus olikin monivuotinen.? Hmmmm. Saas nähdä mitä tulee, vai tuleeko mitään. Yhden kukan olen ostanut parvekkeelle. En kuitenkaan toivoisi joutuvani ostamaan useampaan, kun tuohon esikasvatukseenkin on mennyt joltisenkin paukkuja. Fyysisiä, sekä rahallisia. Lenkille, nyt!The Daily Sky näyttä oudolta :O Onko tuo jonkin katon huippu vai?
ja niin edelleen. Minulla on yht'äkkinen virkistys puuska päällä ja pystyn näin touhuilemaan (lääkitys kohillaan ;)).Joskus muinoin olen leikannut lehdestä lainauksia. Kyseessä on voinut olla Pirkka lehti tai sitten joku muu. Asiaan:"Moni ei tiedosta, että rajusta ryyppäämisestä ei täysin toivu krapulankaan parannuttua. Verenpaine heittelehtii ja voi olla koholla seuraavan viikon perjantainakin."- Työterveyslaitoksen tutkija Leena Heljälä, Pro Toimihenkilöunioni. Kovin paljon olen huolissani yhä nuorempien juomisesta. Tölkkejä näkyy nappuloiden handussa ihan viikollakin. Vaikka ei nappuloiden juominen viikonloppunakaan ole oikein. Nuoret eivät varmasti itse tiedosta mitä kaikkea alkoholin nauttiminen aiheuttaa nuoren kehossa, kasvussa ja kehityksessä. Myöhemmin on sitten turha katua.Toinen huolestuttava seikka on suomalaisten liikalihavuus. Itsekin jo kuulun tuohon sarjaan. Vain 30% väestöstä voi sanoa itseään normaalipainoisiksi. Huolestuttavaa!Jossain vaiheessa oltiin huolestuneita nuorten kauneusihanteista ja anoreksiasta. Nyt näyttää huoli kohdistuvan enemmänkin jo aikuisikään ehtineisiin kansalaisiin ja liikapainoon.Jos, ei suomalainen juo, niin se syö tai käyttää mahdollisesti useamman sorttista coctailia? Ja, elämä on..
Taloussanomat kirjoittaa artikkelissaan: Taasko sitä lintsataan töistä?"Suomalaiset työntekijät ovat Eurofoundin mukaan EU-maiden kansalaisista eniten pois töistä sairastelun takia. ""Teknologiateollisuus r.y:n varatoimitusjohtajan Risto Alangon mielestä poissaolot ovat huolenaihe. " "– Asenne ehkä pikkuisen löystyy, sanoo Alanko.""SAK:n asiantuntijalääkäri Kari Haring ihmettelee tietoja, että suomalaiset sairastavat paljon. Hän viittaa OECD:n tilastoihin, joiden mukaan suomalaiset olivat poissa keskimäärin 15 työpäivää vuodessa vuonna 2005. Ruotsissa lukema oli 25 päivää, Norjassa 22 päivää ja Ranskassa 17 päivää.""Haring kääntää asian toisinpäin. SAK:n kyselyn mukaan puolet suomalaisista työntekijöistä oli sairaana töissä viimeksi kuluneen vuoden aikana. SAK kysyi viime vuonna poissaoloista jäsenkunnaltaan."Minä sanon Eurofoundille, sekä Risto Alankolle - Paskat! Ja, olen niin samoilla linjoilla SAK:n asiantuntijalääkäri Kari Haringin kanssa.Ollessani vielä ennen masennukseen sairastumistani työelämässä, oli enemmänkin sääntö, kuin poikkeus tulla vajaakuntoisena ja sairaana töihin, kuin olla sieltä pois. Ei uskallettu olla pois työpaikalta. Paine olla paikalla oli kova, ja on sitä mitä ilmeisemmin edelleenkin. Valitettavasti! Sillä eihän sairaana töissä oleminen tuo asian osaiselle, eikä hänen työkavereilleen minkäänlaisia onnistumisen elämyksiä. Eikä se ole mielestäni myöskään työnantajalle mikään etu. Sillä jokin helpommin hoidettavissa oleva sairaus, voi hyvinkin pamahtaa joksikin pahemmaksi taudiksi. Tai voi onnistua vähintäänkin tartuttamaan kanssa työskentelevänsä, sekä hankkia itselleen mahdollisen, esimerkiksi flunssan, jälkitaudin.
Voi, kun suomalaiset oppisivat tuon "lintsaamisen" jalon taidon!T: Yksi työelämän ulkopuolelle päätynyt kipeä ja pahantuulinen valittaja
Eniten Vituttaa Kaikki -päivää, kaikille. Yhteisesti ja erikseen.Eli olo on ennen näkemättämän paska aikoihin!Vituttaa! Vaikkei se mitään autakaan. Saatanan, saatanan, saatana. Ja kaikki muut kirosanat perään. Eikä sekään auta mitään. Mikään ei auta mitään, vaikka auttaiskin. Tänään on tällainen päivä. Pitäisköhän mun pysyä sisätiloissa, vai siirtyä ihmisten ilmoille. Mitäs mieltä olette? ..kunhan itsekseni höpisen.. Voisin vaikka toisaalta piristyäkin, mutta se vaatisi ensin itsensä lääkitsemistä melkoisen turraksi (jos vatsa kestää). Joten mitä iloa siitäkään taas olisi. Kävelevä zombi kävelyllä ;) he hee , vaikkei naurata yhtään :/ Paska! Lähtee etsimään The Daily Sky:ta - se vois edes vähän piristää. Ehkä.
You Make My Day! Love It!Muuten tässä mitää ole, kuin tylsäääääääääääääääääääää. Mikään ei kiinnosta, aivosolut ei "kuki".Pyörittelen mielessäni lausetta, jonka olen kuullut noin kuukauden sisällä kahdelta eri ihmiseltä ja haluan selvyyden tähän. Nyt juuri se vain ei ole mahdollista. Miten yksi lause voi tehdä ihmisen hulluksi?Minulla on tarve tyhjentää itseäni, mutta en tiedä keinoa siihen. En keksi mitään.Tähän kohtaan sopisi jotenkin hyvin Eppujen - Tahroja paperilla. Se on jotenkin tyynnyttävä laulu ja ..Jollakin tavalla tekisi mieli huutaa ja kiroilla, mutta mikään ei auta. Ei mikään. Huomisen kohdalla on monta menoa. Mitenköhän minä selviän ja selviänkö niistä mistään? Taas minua pelottaa. Minua pelottaa. Pelottaa. Aikuinen ihminen - pelko. Ihan outo yhtälö. Minä vain pelkään koko ajan. Itken hyvin herkästi ja pelkään. Olen suunnitellut vaikka miten kauan Ihan turhaan. Kukaan ei auta.
ihan niin kuin kaupassakäynti olisi parantanut oloa. Kylläpäs on kummallista?!Viime päivinä minä olen keksinyt, että jokaiseen "ongelmaan" on aina ratkaisu. Tai no, mikä heureka tämä nyt oli. Jokin ratkaisu löytyy aina ja joskus se saattaa olla jopa myönteinen ratkaisu.Tähän ajatustenvirtaan sopiikin hyvin:- Perimmäiset kysymykset ovat ystäviä. Niiden äärellä on hyvä olla hiljaa.
- Mihin uskot? Mikä on sinulle tärkeää? Mihin pyrit elämässäsi?
- Anna vastausten muotoutua hiljalleen. Kokemus on tie, elämänpituinen.
- Jokainen etsivä löytää, kolkuttavalle avataan. Eksyä saa, hapuilla myös.
- Eilisen vastaukset kuuluvat menneisyyteen. Mitä ajattelet nyt?
tästä kammeta suihkun kautta kauppaan. Aurinko paistaa, mutta pitäiskö mun kuitenkin laittaa toppatakki.Ja, elämä on..
Ihan kuvaannollisesti, ainakin tässä elämässä. Pääsispä sinne kauppaan tänään. Alkaa kaapit huutaa tyhjyyttään.
Olen ihan väsynyt. Olen nukkunut yöunet, ottanut päiväunet ja siltikin olen ihan zippi. Oikeastaan minua on alkanut jo vähän huolestuttamaan, tämä kokoaikainen väsymys. Tuntuu, että nukun päiväunia harva se päivä. Minulla on jo taulukko, joka kertoo olenko muistanut ottaa lääkkeeni. Nyt minulla on myös taulukko, joka kertoo tästä lähdin miten usein nukun päiväunet. Joka päivä?Katselin vähän näitä kirjoituksiani taaksepäin ja tulin siihen tulokseen, että olen ollut tällainen nukkumatti jo toista kuukautta ainakin :(
keksittiin tietokone? Sen seurassa kuluu aika, ihan huomaamatta ja kaikenlaiseen turhanpäiväiseen hömppään ;(Onneksi huomenna on perjantai ja pääsen, yhteen tällä hetkellä tuntuvaan, lempipuuhaan käsiksi. Siis jos pääsen ulos ovesta ja niin edelleen.Käykö tätä blogia muuten lukemassa joku, kuka, mikä? Jätähän kämmenjälkes perässäs. Mitään kommentointia en niinkään kaipaa. Laita vaikka, että "kävin täällä" :)Mietin tässä, että miksi ylipäätään aloitin blogin pitämisen. Nyt siitä vain on tullut jonkinlainen tapa. Vaikkei ajatukset ehkä avaudu kenellekään muulle, kuin minulle. Vaikka ei siihen välttämättä ole tarvettakaan. Syydän omaa enemmän ja vähemmän "homeista" tekstiäni bittiavaruuteen. Ehkä tämä on enemmän ja vähemmän muodostunut "jonkinlaiseksi pääntyhjennys" paikaksi. Pysyköön sellaisena, kun luonnostaan tulee. Yritän välttää sitä, että tästä tulisi itselleni jonkinlainen välttämättömyys. Välillä on hieman tuntunut siltä.Vaihdoin blogin ulkoasua. Nyt on paremmat värit :) Tosin ei vieläkään kolmea palstaa, kuten haluaisin. Täytyisi löytää sellainen, mutta sitten ei enää ole muuten niin mukavaa ja simppeliltä tuntuvaa värimaailmaa. Saas kattoo ny!Ai, että kun tuo The Daily Sky näyttää niiiiin hyvältä! :)
tähän risukasaan, näin iltasella. Sain vihdoin käytyä suihkussa ja kaupassakin, ennen kuin se meni kiinni. Tuntuu, kuin koko päivä olisi mennyt sumussa.Epäusko, ihmetys, suru, ilo. Kaikki tunteet sekoittuvat keskenään, eikä mistään saa oikein otetta.Olen minä tässä, mutta joku voisi nipistää minut hereille. Sumuisten vuorien gorilla. Sellainen minä varmastikin olen. Painon kanssa ei nyt edistystä, kun on ollut monta vähemmän liikunnallista päivää. Lisäsin linkkeihin tuon MTV3 Keventäjien painonhallinnan. Saa nähdä kuinka kauan (epämääräinen)linkki toimii.Näemmä maailmankellot on lakanneet toimimasta, ennen kuin ehdin niistä edes mitään kirjoittaa. Mitähän ne muuten oli..? Nyt on vain tuollainen aika mitäänsanomattoman näköinen viritys tuolla jossain.. Tartteeko sitä edes. Taidankin ottaa senkin pois :)Nyt ei ole sitäkään. Eikä tämä blogin asettelukaan enää oikein palvele. Pitänee katsastaa sitäkin, mutta ei nyt tänään enää. Hyvää YÖtä! tai HUomenta!
Minun pitäisi kai olla huojentunut ja iloinen tänään. Mutta tunnen oloni vain ahdistuneeksi ja suojattomaksi. Olen taas ihan tuusan nuuskana. Enkä pääse edes sinne suihkuu, muusta puhumattakaan. Nukuin päikkärit ja heräsin. Ei tee yhtään mieli lähteä minnekään. En osaa edes ajatella asiota selkeästi. Tekisi mieli mennä taksaisin vällyjen sekaan turvaan.
ja vatsakipua. Tappelen itseni kanssa: pitäisi sitä ja tätä. Tunnen painostusta, että pitäisi sitä ja tätä. Olen ahdistunut, enkä saa sitä ja tätä tehtyä. Luulen, että nyt on liian paljon asioita saman aikaisesti. Eli ehkä minun ei pitäisi sitä ja tätä.Olen vieläkin yöpuvussa. Laitan ruokaa ja pääsen varmaankin suihkuun, koska tänään olisi menoa. Ihan kivaakin sellaista. Mikäs päivä tänään muuten on? Jaahas, vai että keskiviikko. No, huomiseksikin on ohjelmaa sekä ylihuomiseksi. Jahkaillaan!Terveisin jahkailun maailmanmestari :) Hyvä jossain!By the way The Daily Sky looks awesome ! I think :)
Eli ole hyvä ja osallistu nimienkeräykseen Fibromyalgian tunnustamiseksi Euroopassa. Vetoomus löytyy osoitteesta:http://www.reumaliitto.fi/sivut/etusivu/(oikea yläkulma - Fibromyalgia-nimienkeräys)tai mene suoraan osoitteeseenhttp://www.enfa-europe.eu/indexpet.phpENFA - European Network of Fibromyalgia AssociationsAllekirjoita Nyt ! Sign Now !
Kiitos, kun osallistut !Thank you for taking part of making this syndrome recognise in Europe !
En tiedä mistä tuo otsikko välähti päähäni. On itkuinen olo. Jo toista päivää.Ostin kortin: Etsin rauhaa, tyyneyttä, ajatuksiin keveyttä.Löysin paljon enemmän, rannan usvanhämyisän. Mieleeni palaa muisto ihmisestä, joka kerran sanoi minun olevan hänen mielessään enemmän, kun olemme erossa. Nyt oikeastaan vasta tajuan tuon merkityksen. Sillä minun mielessäni on hyvin usein perheenjäsenet, joiden kanssa ei olla yhteyksissä. Huomasin muutaman kortin ja ostin ne mieltäni piristämään. Ostin myös Activiaa. "Activia auttaa ja vatsa toimii". Niin kai se meni. Mistään en löydä merkintää laktoosista. Varmasti sitä tässä tuotteessa on, kun on kerran maitoakin, joten otin varmuudeksi laktoosinpilkkojan. Tuntuu, että olisin tehnyt viikon töitä putkeen. Olen ihan väsyksissä, mutta aion vielä jaksaa. Kerron ehkä myöhemmin urakasta ja kenties perheestä.
Kävin mm. katsomassa leffan: Jätä se! Oli hyvä. Melkein itkin. Mutten sitten ääneen kehdannut leffateatterissa. Kotona kyllä olisin. Nyt käänsin sen sisäänpäin.En ole syönyt yhtään herkkuja! Muistin jopa ostaa palaneen lampun tilalle uuden. Ostin myös hiusten hoitoainetta, vaikka en ollut täysin varma oliko sitä jäljellä. Mihin ihmeeseen minun hoitoaineet kuluu? Käytänkö minä tosiaan niin paljon sitä!? Ehkäpä löydän kadonneet hoitoaineet joku päivä astiakaapista ;) tai jostain yhtä mielenkiintoisesta paikasta.
Tahdotko nähdäihmeen kauniin kuvan,äiti ja lapsi kun istuvatportailla tuvan?Mitäpä lapsenäidille luiskaavan luulet,noin kun on kirkas katseja hymyssä huulet?Oi, hän oppinutyhden sanan on vasta,sitä ei lakkaa, kyyhkynen,kujertamasta.Sanaan siihenliittyy kaikki, mi hyvää,kaikki mi maassa on kaunista,rakkautta syvää.Äiti, oi, äiti,maailman kaunein sana-se sointuu kuin sävel ihanalapsen lausumana.-Immi Hellen
Aurinkokin on paistanut, neiti on käynyt lenkillä. Siitä saa kummasti buustia. Herkkuja on syöty, mutta vielä mä nämä rasvamakkarat voitan ;)Huomenna on Maanantai! Jipiiiiiiiiiii
Yökkö ilma, nyt kyllä paistaa, lihakset tuntuu kipeiltä ja kroppa kankealta. Miten voi päivä kestää näin kauan? Kun ei edes "ulos pääse", kun on noin paska keli. Perskele!Siis periaatteessahan minulla olisi vaikka mitä tekemistä. Mutta kun minä kaipaan ihmiskontakteja ja niitä ei kauheasti ole. Varsinkaan viikonloppuisin. Minä joka olen aina viihtynyt yksin?
Ehee. Nyt pilkistää hieman aurinko pilven lomasta. Minä heräsin juuri päikkäreiltä. Eli ei mitään merkittävää. Luin vähän ja simahdin. Ulos ei houkuta mennä yhtään, kun jo sisälläkin on kylmä.Kunhan siis edelleenkin jahkailen. Jos ei sataisi, päivästä olisi kehkeytynyt kenties hyvinkin erilainen. Antaa sateen tulla. Viepähän pölyt ja antaa luonnolle ravinnetta. Voisi katsoa leffan ja lukea, mutta tuo luettava puoli on hieman kuivaa. Joten sitä ei jaksa pitkään tehdä. Olisipa pian maanantai! Viikolle on taas luvassa, kuitenkin yhtä ja toista. Jos huomenna olisi lämpimämpää saattaisi päästä sinne leffaan asti.
Jotkut asiat antaa odottaa itseään. En pääse eteen, enkä taakse. Kierrän kehää. Tiedän syyn miksi, mutta en osaa tehdä asian parhaaksi mitään.Eri lämmin auringonpaiste tänään. Vähän kyllä kylmä tuuli. Jäätelöä on syöty niin, että napa rutisee. Huomenna aamusta lenkille! Ihanaa, että on lauantai. Jospa huomenna?!Tai menisin ainakin vaikka leffaan, kun on tullut suunniteltua sitäkin jo vaikka kuinka ja kauan. Sain siivoiltua mielestäni ainakin pahimmat. Vaikka kyllä täällä olisi vielä erinäköisiä kasoja korjattavana omille paikoillensa. Vaatekaapit odottavat edelleen siivoustaan. Jotain olen jo kirpputori kassiin saanut kerättyä. Jospa, jospa..
Sain kirjan luettua ja nukahdin. Heräsin vasta vähän ennen kuutta.Minulla ei kyllä ole minkäänlaista orientaatiota mihinkään.Pitäisi sanaa on viljelty tänään jo liiankin kanssa. Kaupassa en ole käynyt, mutta ehtiipä sinne huomennakin. Tänään vielä vähän siivoilen. Lokit kirkuu ja ilma on kuin aurinko. Miksi musta ei tunnu oikein miltään. Tuntuu kun pää olisi huttua tai mitä lie höttöä täynnä.Minulla ei ole minkäänlaista päivärutiinia, vaikka olen yrittänyt joo. Tarttis yrittää paremmin :( Ruokailutottumukset on ihan pielessä ja rahatilanne on, enpä tiedä. Ärsyttävää tuijottaa koko ajan tiliotetta. Säästäisi jo varmaan aika paljon, kun jättäisi herkut ostamatta. Kun sitten kun pitäisi jne..
Tai vihreän keiton päivä ;)Syön siis hieman keitetystä parsasta, tuoreesta kaalista ja kurkusta plandaamaani keittoa. Olisikohan tässä nyt "puoli kiloa päivässä" täytetty, kun saan vihreän mössön alas.Minusta sana plandaa tai blandaa sopii paremmin korvaamaan sanan sekoittaa, kuin lisätä jotain alkoholipitoista / terästää. Mutta mähän voin itse keksiä sanan plandaa, joka tarkoittaa sekoittamista :)Kauppalista on tehty! Lenkki odottaa edelleen tekijäänsä. Myös kaupassakäynti ja siivoaminen odottaa tekijäänsä. Mähän olen jo pitkällä! ;) Tekis vaan mieli loikoilla sängyssä ja lukea ;(
Joo, tota minä olen ihmetellyt kauan. Se näkyy joka paikassa, mutta mitä se tarkoittaa? Vähän aikaa sitten se kerrottiin televisiossa muistaakseni, mutta unohdin jo sen merkityksen. Otetaan selvää: OMG = Oh my godJaaha, no nyt sekin selvis. Eipä ollut kummoinen.On tiskattu, pesukone pyörittelee ihan itsekseen ja minä taidan jatkaa lukemista.
Luen Raisa Lardotin tarinoita kirjasta: Matkamies maan. Tarinat ovat hyvin lyhyitä, mutta niihin on mahdutettu paljon tapahtumia, asioita. Ohjelmanumerossa tänään, on kuinkas muuten, siivousta ja paikkojen kuntoon laittamista. Pesukoneen laitoin käymään ja tiskit likoamaan. Vielä pitäisi imuroida ja pyyhkiä pölyt. Siivoilla kaikki sinne sun tänne kertyneet kasat pois alta. Kaupassakin pitäisi käydä.Vähän turhan monta pitäisi sanaa. Kunhan saan käytyä lenkillä, ehkä vähän piristyn. Tuntuu olevan erinomaisen lämmin ilma. Nyt mietin, että tuliko kaikki lääkkeet otettua. Samaan aikaan pyöri mielessä jotain muuta ja nyt en sitten ole ihan varma. Minulla on selvästi ahmimisongelma. Syön joka päivä jotain hyvää. On pakko saada. Yritän kai tällä paikata tyhjää aukkoa, johon ilmeisestikin kuuluisi hellyys, huolenpito ja rakkaus. Vaan ei se täyty koskaan :( Vatsani kyllä.
vanhojen lehtien selailuja on tullut tänään harrastettua ja siksipä linkeistäni löytyy nyt niin Luontoliittoa, Hoitonettiä, Rakennusluuppia, Kuluttajaneuvontaa, että Kierrätys.infoa.Ja netissä on tullut oltua vähemmän tänään - Mikä On Oikein Hyvä !
Ylitin tänään itseni. Pääsin kuin pääsinkin ovesta ulos lenkille. Lenkillä kyllä ahdisti, muttei paniikkiin asti. Miten vaikeaa voi olla luottaa ihmisiin? Todella Vaikeaa!!Sain käytyä suihkussa ja tehtyä ruokaa. Wau! Aika hyvin. Ainakin minun pitäisi olla tyytyväinen itseeni, mutta kun on niin monta tekemätöntä työtä ja uusia ideoita syntyy koko ajan. Tuntuu niin riittämättömältä ja toisaalta minulla on tuntemuksia etten ole kelvollinen, että en kelpaa tällaisena kun olen. Lenkki antoi paljon energiaa. Olen huomannut olevani ihan liian paljon netin koukussa. Tänne kun saa kaadettua kaiken ja häärättyä yhtä sun toista. Samalla jää kaikki muu tekemättä.
Tänään tein jotain uskaliasta ja nyt mietin, että oliko se kenties hullun rohkeaa. Ehkä teen taas kärpäsestä härkästä. Tai sitten en.Minulla oli tehtäväkin. Mennä vähän omien "turvallisuus" rajojen ulkopuolelle. Nyt en löydä sitä oikeaa sanaa. Tarkoitan siis, että haastan itseäni hieman omien turva-rajojeni tai .. . ulkopuolelle.Lista näyttää, että tulisi lähteä lenkille ja sen jälkeen siivoilla ja touhuta kotona. Nyt vain jäin miettimään tuota "uhkarohkeaa" tempaustani. A-P-U-V-A! Toivottavasti en tehnyt tyhmästi!..että pitikin .. nyt sitten hermoillaan.. Yritän pohtia plussia ja miinuksia. Lopputulemana turvattomuus. Ja Elämä On! Auttaisikohan kirja? Täytyy varmaan kokeilla. Pääsenköhän taas tänään lopulta ulos ovesta ollenkaan?
Ihastuin Eepi Ursinin biisiin Far Away Lands sanoihin. Ne tuovat mieleeni muitoja. Joten ne oli sitten pakko kirjoittaa ylös (mistään en sanoja löytänyt) kuulemani perusteella:Fly back to a dream
Back to story of
King and his queen
I only need some strength to find
my way
Back to your arms
Back to a moment of beautiful life
I find a reason to hold on - chorus -
To fantasies and fairytales we shared
Lost my soul to something out of reach
Baud to help anywayBut don’t
don’t let me away
Just keep me dreaming off
Far away landsThere is the place our love will fly
its ways to fly anywhere
to tell what’s the meaning of
Two soul’s as one
I’ll keep on trying keep my pain
