Voiko noin sanoa? Miksikäs ei!
Hyvää, ja huonoa. Tietämättömyyttä ja tietoa.
Mielenterveyskuntoutujan tai kuntoutujan elämä ylipäänsä on kyllä täyttä työtä, kuten olen jo aiemminkin todennut.
Pientä auringonpilkahdusta pilven lomasta on näkyvissä. Mutta epävarmuus asioiden toteutumisesta, sekä paperiviidakosta selviytyminen on jo oma asiansa, joka ei anna vielä "aihetta juhlaan".
On ollut jo pitemmän aikaa todella huonoja päiviä. Ja, se taasen näkyy heti asunnon "tilassa". Sitten kun jaksaa kohennella paikkoja, tulee pian uusi alamäki. Sitten ylämäki, ja taas tuo alamäki. Näin se tämä elämä kulkee.. Välillä siis asuntokin vaikuttaa enemmän viidakolta, kun asunnolta. Ja, se taasen vaikuttaa mielialaani. Jos en saa pidettyä asuntoa siistinä - masentaa vaan lisää.
Olisi taas aika kohennella ympäristöä. Mutta ei tuo "terveys" valitettavasti anna yhtään apujaan tässä asiassa. Ja, taas katsotaan mitä huominen tuo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti