Nukuin yön vainhyörien ja pyörien, kun unohdin ottaa lääkkeeni illalla. Kuudelta aamulla heräsin ottamaan lääkkeet ja takaisin pehkuihin. Puolilta päivin herättyäni olin jo auttamattomasti myöhässä kirpputorilta.
Niinpä päivä on kulunut enemmän ja vähemmän siivoillen, blogeja lukien ja leipoen.
On ollut tekemättömyyttä ja nyt paljon tekemistä. Innostuin oikein kunnolla siivoamaan ja järjestelemään ja nyt olenkin aivan puhki. Ehkä liian aikaisin flunssan jälkimainingeissa vielä ollessa, rupesin "riehumaan".
Nyt iltasella kyllä näyttää asunto jo vähän paremmalta - ainakin joltain osin .. Eiköhän se siitä. Täytyy vain ottaa vähän rauhallisemmin. Se onkin paremmin, kuin tehty, sillä tekemistä olisi paaa-aljon.
Unohtelen tosi paljon koko ajan, siis koko ajan. Olen tekemässä jotain ja seisahdun aloilleni miettimään, mitä se oli? Rasittavaa ja aikaa vievää.
Toisaalta teen usein montaa asiaa samanaikaisesti. Katson televisiota ja kirjoitan nyt tätä - esimerkiksi. Keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan on vaikeaa, kun on niin tottunut käsittelemään montaa asiaa yhtä aikaan. Kuitenkaan onnistumatta siinä kovin hyvin.
Huomenna on päivä uusi ja sunnuntai. Jos huomenna kävisi vähän ulkona ja saisi vähän raikasta ilmaan ja jatkaisi sitten. Se lienee parasta :s
Eilen oli ihan sellainen olo, että minähän jaksan sitä ja tätä ja vaikka mitä ja tänään en jaksakaan oikein mitään, omalla mittakaavallani.
Pitäisi kai laittaa muistilista siitä lähtien, että vie roskat, syö, tee ostoslista, käy suihkussa jne. .
On vähän sellainen olo, että olisi flunssa tulossa tai kuume nousemassa. Eihän tästä ole kauaakaan, kun olin kipeä. Ainakin omassa mittakaavassani, koska en juurikaan sairasta flunssaa.
Viikko on mennyt huisin nopsaan. Jokaisena päivänä on ollut jotakin.
Eipä tässä sen enempää ole sanottavaa. Yhteisvastuu keräyksestä tahdon muistuttaa. Sivupalkissa on keräyksen linkki.
Miten se on niin vaikeaa lähteä taas ovesta ulos? En osaa vastata omaan kysymykseeni. Tiedän, että todennäköisesti saisin lisää virtaa, kun menisin lenkille, mutta kannattaako minun pakottaa itseni johonkin, joka on todella vaikeaa?
Olisi helpompi mennä toimittamaan asioita, jotka ovat olleet jo kauan tekemättöminä. Tai ainakin jonkin niistä.
Miksi tämä on näin vaikeaa? Olen pettynyt itseeni, mutta en vain saa lähdettyä lenkille. Eikä mikään muukaan oikein kiinnosta. Eilen sain jopa keittiön maton pestyä ja hieman tiskejä tiskattua, mutta osa odottaa edelleen tiskipöydällä. Mistä kannattaisi aloittaa? Veisinkö roskat? Menisinkö suihkuun? Lähtisinkö lenkille?
Kyllä, tämä päättämättömyys on todella vaikeaa. On todella vaikeaa tehdä joka aamu pieniäkin päätöksiä. On niin paljon helpompaa jäädä jumittamaan kotiin ja ajatella, että huomenna sitten..
