Aika menee taas omia menojaan. Oma aikani ei käy yksiin kellon kanssa. Olen työstänyt asioita paperille. Tehnyt listaa sairaanhoitajalle.
Kun nuorempana ensimmäisen kerran sairastuin masennukseen, äitini tuli siivoamaan asuntoani. Hän sai sen kuntoon ja sitten oli helpompi ylläpitää sitä hieman paremmassa kuosissa. Taas kerran huomaan, että asuntoni ulkoasu alkaa noudattaa samaa kaavaa. En haluaisi päästää vieraita ihmisiä (tai ylipäätään ketään) näkemään epäsiistiä kotiani. Siinä on jotain häpeällistä, mutta siltikin teen niin. Ja ulkopuolisen avun kanssa saan asioihin, ehkä hieman parempaa järjestystä.
Olisi aika jättää päätteen äärellä istuminen. Ehkä menen katsomaan eilen (kai se oli eilen) kesken jäänyttä leffaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti