keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Ei edelleenkään unta

Ei päivällä ei yöllä. Mahtavaa! Suorastaan suuremmoista! Kyllä on ihanaa, kun ei saa unta! Pitäisiköhän mun ottaa nyt noita nappuloita kaksinkertainen määrä, kun entinen määrä ei pure? Kunhan itsekseni ihmettelen, miten se lääkäri saikin mun elimistön sekaisin.. Vittu! Sitten, kun ei enää muuta keksitä niin laitetaan nyt sitten lääkityskin vituiksi! Kyllä, olen erittäin onnellinen! Halvemmaksihan se tulee tuo lääkitseminen ja sen kanssa vekslaaminen, kuin itse terapia? Eikö? Vai, mitenköhän olis?

Itse olen sitä mieltä, että voisin paljon paremmin, kun olisin saanut oikea aikaista terapiaa (hoitoa). Silloin kun sitä tarvitsin. Todennäköisesti olisi säästetty roimasti myös sairasloman määrässä. Paskat, näillä näppylöillä en usko, että tulen koskaan saamaankaa terapiaa! Sairaslomaa lisää ja leikkitäänkö pillereillä? Se on todennäköisempi ennuste, kun terapiaan pääsy. Josta ihan oikeasti voisi olla sitä apua!

Mutta mitä minä tässä rutisen. Minähän olen kaikkina mahdollisina ajanjaksoina ollut se väliinputoaja. Aika on ollut aina se oikea. Kansantaloudellisesti ajateltuna, joku oppinut osaa varmasti selittää optimaalisilla teorioilla; miten minun lääkitseminen pillereillä ja sairaslomalla on kaikista tuottavinta ja taloudellisinta.

Niin, että eiköhän olisi aika lopettaa ruikutus ja siirtyä pilleripurkille.

Ei kommentteja: