kun kuvittelin. Voin huonosti psyykkisesti ja fyysisesti. Miten "hyvin" alkanut päivä voikin mennä näin pipariksi?
Yksi syy löytyy ajatuksesta, että olen vähempi arvoisempi ihmisenä, kuin terve ja työssäkäyvä toinen yhteiskunnan jäsen. En tiedä miksi tuo ajatus lukkiutuu päähäni ja ajatukseeni. Enkä pääse siitä pois.
Vain muokkaamalla omaa ajatusmaailmaani pystyn muuttumaan. Eikö niin?
Miksi sitten ajattelen noin, koska en halua ajatella noin? Kyllä tämä yhteiskunta kategorisoi ihmiset mielestäni aivan samalla tavalla.
Onko sitten joku pukupäinen mies minun hierargiassani ylempänä, kuin sairas ja työelämästä "syrjäytynyt" on? Ei. Tunnen lähinnä sääliä uraputkessa paahtavia mies- tai naispuolisia eksperttejä kohtaan. Sillä heidän motivaationsa takana on usein raha. Voisiko joku puhkaista tämän olettamukseni kuplan? Sanoa aidosti rakastavansa työtä, pitkiä tunteja, ylitöitä, vittumaisia asiakkaita ja vielä vittumaisempaa pomoa? Uskon, että se kuplan puhkaisija on jo kiipinyt tiensä niin ylös, että sieltä on jo mukavampi heilutella, vai onko?
Ja mihin tai minkälaiseksi minun sitten pitäisi muuttua, tai miksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti