Minä luen jotain ikivanhaa tutkielmaa fibromyalgiasta, joka herättää minussa vihan tunteita ja toisaalta surua. Itken, kun luen lauseita sairaudesta, jota itsekin sairastan.
Joskus muinoin ajattelin, että pahimmalle vihamiehellekään en antaisi tätä sairautta / oireyhtymää. Nykyään olisin hyvin valmis antamaan tämän karmivan olotilani kenelle hyvänsä, joka sitä epäilee tai jollakin tapaa epäilevästi tai vähättelevästi suhtautuu. Arvelen, että yksi paha päivä riittäisi kyllä varsin hyvin jokaiselle epäilevälle.
Vähättelevä suhtautuminen (terveyden)huollon henkilökunnan puolelta, fibromyalgia potilaan kohdatessaan. On sitä kaikista sadistisempaa, mitä vaan voi olla! Toivottavasti tieto meni perille! Aika paljon harkintaa saa käyttää, ettei päästele sammakoita suustaan ihmiselle, joka kulkee päivätöikseen rajusti sanoen "helvetistä väliaikaiseen taivaaseen".
Jotain muutakin tuli tässä luettua, eli Henkireikää. Jossa kirjoittaja on saanut mahdutettua lyheen tekstiin paljon asiaa. Tämä teksti josta puhun on päivätty 10.1.2009 otsakkeella: Joulutorttuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti