ja asunto haisee palaneelta.
Olihan se tietennii kokeiltava, kun ostettua tuli murotaikinaa, jotta onnistuisiko tuo pienellä mummon perintökalleudella (mini uunilla) murotaikina-vanilja-kakkuset. Paljon ripottelin vielä korppujauhoja alle ja sivulle, etteivät vaan pääse ottamaan pannulla kiinni. No korppujauhothan siinä kärähti ja puoli masiinaa. Kauhea käry. Ihme kun palovaroitin ei huutanut?! Ei pihaustakaan.
Me kun ennen mummon kuolemaa pelättiin, että se vielä sytyttää sillä keittiön tuleen. Niin pashan marjat! Tyttären tytär se siinä hommassa onnistuu!
Minähän en moisesta lannistunut, vaan laitoin sitten isomman uunin päälle ja lopputaikinan sinne. Hyviä tuli. Vaikka ilmankin olisi mainiosti menty. Nyt on vaan liian täysi olo.. Pyllerö lyllerö... pallilta pyllähti.. miten se meni se entisajan loru?
Ne sateenkaaren pilkut. Niin, ne on ihan oikeita. Kristalli prismoista heijastuvat auringonsäteinä keittiön kaapin oviin. Kauniita ovat! Tullevat huomenna uuvelleen!? Tarttis ottaa valokuva!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti