JOS EN ANNA ANTEEKSI
- tunnevarastoni paisuu, tunteiden viesti jää kuulematta
- teen tulkintoja, joita en tarkista
- avoimuuteni vähenee, ulkokuoreni kovenee
- tuomitsen entistä herkemmin, asetun ylpeänä muiden yläpuolelle
- koen olevani uhri, katkeruuteni kasvaa
- vastaan entistä pisteliäämmin, loukkaannun entistä helpommin
- loukkaus pyörii mielessä aamusta iltaan
JOS ANNAN ANTEEKSI
- en enää tuomitse loukkaajaa, vaan hänen tekonsa
- vahingonilo haihtuu, en haudo kostoa
- tunteeni leppyvät, toivon muille hyvää
- otan vastuun omasta hyvinvoinnistani
- en loukkaannu enää niin helposti
- opin jotain tästä matkasta, alan muistaa hyviä asioita
- olen vapaa, voin rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta
Näin oli siis tuuminut Anna-Liisa Valtavaara viime vuoden Voi Hyvin -lehden numerossa.
Siinäpä sitä!
Samaisessa jutussa, tai ainakin lehdessä oli henkilö. Joka kertoi, että hän ei halua enää pyytää anteeksi. Anteeksi pyytäminen on hänen mielestään liian helppoa, sekä anteeksi saaminen. Hän käyttää mielellään enemmän sanaa: Kiitos. Sillä se on hänen mielestään vähemmän kulunut sana.
Anteeksi antaminen ja anteeksi saaminen ovat omasta mielestäni erittäin henkilökohtaisia asioita. Kiitosta viljelen / viljelin alati. Aiheet eivät vanhene koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti