Kaikki meni siihen asti "hyvin", kunnes pelon tunne laukaisi paniikkikohtauksen.
Pääsin siis ulos asti ja lenkille, mutta enpä ollut ottanut kuin minimi määrän paniikki nappuloita. Ei siinä sitten kovin kauas tarvinnut tallata, kun päiviä kestänyt pelko otti vallan ja paniikkikohtaus iski. Huomasin sen jo alkumatkalla hengityksessä. Sitten aloin panikoimaan ulkona oloa ja sitten olin ihan paniikissa.
Olin huojentunut, että matkalla näkyi myös muita kulkijoita. Mutta siltikin pelotti. Sanat jotka eräs henkilö kerran sanoi pyöri mielessäni ja kotiin oli liian pitkä matka. Kotiin päästyäni otin toisen paniikki pillerin ja jonkin ajan jälkeen päikkärit.
Välillä tuntuu, ettei voi tehdä yhtään mitään. Ei uskalla. Pelkää ja panikoi. Tämä on niin erilainen päivä, kuin eilen. Eilen otin ne kaksi paniikki pilleriä heti aamusta. Joten päivä meni ok. Tänään otin vain yhden ja tässä sitä ollaan. Minua pelottaa, enkä voi sille mitään. Onneksi nuo nappulat on olemassa.
Toivottavasti huominen on parempi !
tiistai 17. maaliskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti