Olen vihdoin! Yöllä ei tullut, kuin kierriskeltyä. Ei tullut uni silmään. Tänään on asioita selvitetty ja ainakin nyt on kaikki hyvin.
Miksi ihmiset eivät hoida omia ongelmiaan, vaan siirtävät ne muille? Mietin tätä nyt ja olen miettinyt tätä myös aiemmin. Nyt mieleeni tulee vain, että mielen syvissä syövereissä elää jotain joka ei uskalla tulla pintaan. Näyttää oikeita kasvojaan. Se jos mikä on surullista, mutta jokainen voi auttaa vain itseään. Ehkä sen aika tulee vielä joskus.
Ja minun täytyy todellakin osata seuloa ihmissuhteissani ne epätoivotut yksilöt pois. Mistä sitä ihmistuntemusta saisi? Varmasti olisi hyvä luottaa enemmän niihin vaistoihinsa, mutta kun kaikista haluaa uskoa aina parempaa, kuin on usein viisastakaan. Olen minä tässäkin jo oppinut paljon. Ainakin haluan uskoa niin.
Toivon myös nukkuvani ensi yönä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti