Illuusioita

Matkasin eilen paikasta toiseen valokuvaajana ilman kameraa. Tai ainakin siltä minusta tuntui. Sillä silmäni havannoi ympäröivää maailmaa valokuvaajan silmin. Harmitti todella, ettei kamera ollut matkassa!

Leikittelin ajatuksella, että ikkunalasit olisivat hyytelömäistä ainetta, jonka saattaisi puhkaista tarvittaessa. Jos, sormen tökkäisi lasiin syntyisi reikä. Ajatusleikki puhkesi tarpeesta kuvata bussista käsin ilman heijastuksia ja lasia kohteen ja kameran välissä. Ikkunalasi uusiutuisi aina uuden veroiseksi, kun esineen / asian ottaisi siitä pois.

Yritän muistella näkemiäni asioita..

• Erikoiselta näyttävä tyttö kävelemässä poikaystävänsä jäljessä kadulla. Hänellä on musta tukka, hame ja asukokonaisuus on massasta poikkeavaa. Myös pojalla on tumma vaatetus, mutta hän ei osu "valokuvaajan silmään".
• Vanha talo, jossa paljon pieniä ranskalaisia parvekeita. Yhdessä niistä tuulettuu parhaillaan kaksi pussilakanallista suloisen kukikkaanvärikästä peitettä. Miellän ne kukikkaiksi, vaikka en etäisyydestä johtuen voi varmasti sanoa, niitä kukikkaiksi. Hyvin monta puhdasta ja voimakasta väriä omaavia pussilakanoita. Hauska yksityiskohta yksivärisessä vanhassa talossa.
• Vanhaa kaupunkia, erikoista arkkitehtuuria. Talojen silhuetteja ja varjoja. Erikoisia pieniä putiikkeja. (Voi miksi minulla ei ole kameraa mukana!)
• Taidenäyttely. Wau, mitä kuvia! Uskomattoman värikylläisiä, suuria, raikkaita ja meheviä. (Missä on minun kamera!) Kamerakännykällä saan ikuistettua muutaman. Mutta kotona katsellessani kuvia, huomaan yhden niistä tärähtäneen. Joten tulos on huono :( Enkä tiedä edes taiteilijan nimeä! Josko menisin katsomaan, ovatko maalaukset vielä siellä?
• Parkkipaikka, lapsi, auto, marketti. Marketin edessä on auto, joka lähtee liikkeelle. Marketin edessä on myös pikkuinen poika, joka on oletettavasti tullut sieltä ulos. Poika tulee hieman minua kohti ja minä yritän samalla pitää silmällä liikkuvaa autoa. Ympärillä on suhteellisen vilkas risteys. Poika jatkaa eteenpäin minun tulosuuntaani. Poika on melkein vierellä ja jatkaa vieläkin matkaansa. Sanon hänelle: "Älä mene autotielle" vai sanoinko "Ei saa mennä autotielle". Siinä on ero, suuri ero. Älä sana ei tehoa samalla tavalla, kuin suora kielto Ei. Kyllä, sanoin: "Ei saa mennä autotielle". Kävelen hänen ohitseen ja tarkkailen Marketin ovea. Samalla sieltä käveleekin ulos mies, kauppakasseja kantaen. Suunnaten kulkunsa pojan suuntaan. Mies puhuttelee poikaa, joka on edennyt kiellosta huolimatta jo joitakin metrejä eteenpäin. Huoahdan. Lapsi ei ollut sentään aivan yksin liikkeellä! Hän oli vähän saman näköinen, kuin Vaahteramäen Eemeli. Joten hänetkin "valokuvaajan silmäni" ikuisti.