Olen elänyt koko päivän, kuin olisi lauantai, vaikka on edelleenkin perjantai. Mikähän päivä huomenna on tulossa?
Tänään olen päässyt kotiovesta ulos ja kaupoille. Mitään sen kummallisempaa en ole tehnyt, enkä käynyt kirpputorillakaan. Verhot vaihdoin keittiön ikkunaan ja mietiskelen muuta kohenneltavaa.
Tänään uutisotsikoissa ovat "sykähdyttäneet" nepalilaiset lapsibordellit, joissa länsimaiset "hyvät" perheenisät käyvät, sekä isovanhemmuuden kilpailutus. Kummatkin uutiset saivat minut surulliseksi. Kuinka sairas maailma oikein on? Miten voidaan arvottaa länsimaiset perheenisät hyviksi, kun heidän toimintansa on sairasta? Minkälainen yhteiskunta luo tilaisuuden isovanhemmuuden kilpailutukseen? Kysymyksiä ilman vastauksia.
Pieni valon pilkahdus näkyy. Sillä maailmassa on vielä todellisia hyviä ihmisiä tallella. Ihmisiä, jotka haluavat auttaa ahdingossa olevia, luoda toivoa ja uskoa tulevaan. Kiitos, kaikille heille!
Katsoessani tänään televisiosta ohjelmaa Heikki Hurstin laupeudentyö yhdistyksestä ja sen työstä. Pisti ajattelemaan, että mitä jos ei olisi tällaisia henkilöitä. Henkilöitä jotka päivittäisessä työssään auttavat ahdingossa olevia kanssakulkijoitaan? Onneksi heitä on ja meillä Suomessa apua saa, kun osaa pyytää. Kaikilla ei ole niin hyvin.
Makaisipa maailma paremmalla tolalla, uudella kymmenluvulla!
- Toivosta ei koskaan luopua voi, ilman toivoa ei elämääkään -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti