tiistai 3. marraskuuta 2009

Olenko joskus niin innoissani, että unohdan pysähtyä ajattelemaan?

Katson äärettömän tylsää ranskankielistä elokuvaa, jonka pitäisi olla komedia. Onnistuin pudottamaan koneen lattialle ja akku tippui koneesta. Nyt se onkin erinomaisen löysästi kiinni. Toivottavasti toimii tulevaisuudessakin, kuten tähän asti.  

Ajatukset soutaa ja huopaa. Olen välitilassa suuntaamassa uuteen ja ajatukset uudesta eivät ole vielä selkeitä. Selailen taas erilaisia väyliä kouluttaa itseäni lisää, vaikka itse koulunkäynti ei kiinnostakaan. En usko jaksavani. Haluan edetä omaan tahtiin. Omien voimavarojeni kautta, mutta haluan myös kehittyä. Minusta tuntuu, niin kuin olisi jonkin uuden aluevaltauksen aika, tai jonkin taidon eteenpäin kehittämisen paikka.

Ehkä joskus löydän uuden suunnan, ehkä joskus oikean. Opittujen taitojen / asioiden listaaminen voisi olla myös hyödyllistä =O


Edit: Ei elämästä voi selvitä hengissä, mutta erään kirjan esittelyteksti on hyvin järkeenkäypä =D

Elämä järjestykseen
ilman rahtuakaan itsekuria
Sascha Lobo

Lajittele sukat, varaa aika hammaslääkärille, vie fillari huoltoon, lähetä syntymäpäiväkortti kummipojalle. Jopa pelkän listan ajatteleminen uuvuttaa ja tekee mieli käpertyä sohvalle ja unohtaa kaikki hommat. Elämä järjestykseen (ilman rahtuakaan itsekuria) kertoo, miten pääset eroon kasautuvista hommista ilman suuria elämänmuutoksia. Ensinnäkin: jätä suosiolla tekemättä ne hommat, joita et kuitenkaan hoida. Jos et ymmärrä, miksi lakanat pitäisi silittää, älä hyvä ihminen silitä niitä! Toiseksikin: unohda itsekuri. Ei se kuitenkaan toimi, koska itseään on niin helppo huijata. Jotain pitäisi silti saada tehtyä, mutta miten? Kirja antaa käytännön vinkkejä, miten tarttua pakollisiin tehtäviin. Tehtävälistat auttavat hahmottamaan tehtyjä ja tekemättömiä töitä, mutta jos töiden listaaminen on sinulle keino vältellä hommia, unohda listat. Kokeile sen sijaan deadlinea, joka on kuin lempeä mutta tiukka tarhantäti, ja viiteen mennessä olet vienyt roskapussin ulos niin kuin päätit. Tässä kirjassa ei patistella ottamaan itseään niskasta kiinni. Pakolliset hommat hoidetaan ja sitten ollaan kuin ellun kanat.

Ei kommentteja: