lauantai 30. toukokuuta 2009

Mieleltään sairaan arkipäivää

Tänään en kokenut saavani sellaista apua terveydenhoidon ihmiseltä, kuin olisin tarvinnut. Tuntui siltä, että päähän olisi taputeltu, että kyllä se siitä, katso kun on niin kaunis ilmakin. Eihän NYT voi mitenkään olla sairas?! Eli muistakaa nyt kaikki kanssasisaret ja -veljet, että kun aurinko hymyilee kirkkaasti taivaalla, niin sinä et ole sairas! Ei, se ei voi mitenkään olla mahdollista.

Ja, koska en osannut pitää puoliani, niin sorruin taas haitalliseen käyttäytymiseen. Olkoonkin se ahmiminen, mutta kuitenkin (kyllä se tästä vielä jonkun ylimääräisen ongelman kehittää tuo elimistö meinaan). Näin meillä mielenterveys (mikä helvetin terveys!) potilaita hoidetaan, siis ei. Ja yhteiskunta kannustaa siinä vieressä, että kuule hei "otapa itseäsi niskasta kiinni" ja sitä rataa.. Valitettavasti olen näilläkin "hoitotoimenpiteillä" kuullut kanssasisariani / -veljiäni kannustettavan. Go and Eat Your Head, please!

..Ja, sitä terapiaa on sitten ihan turha odottaa.. Mutta hei! Minähän olenkin ihan terve, kun aurinko paistaa ja ajatuksen juoksu on kuin siirappia! Muita terveyden mittareita tässä mainitsemattakaan.

Ei kommentteja: