Minulla on sellainen inhottava ominaisuus, että hyvätkin asiat saattavat ahdistaa. Nyt juuri tapahtui jotain mukavaa. Mutta koska luottamus toisiin ihmisiin on mennyt, niin alan taas ns. "maalailemaan piruja seinille" ihan itsestään. Ja, se taas tuo ahdistuksen päälle. Ajattelen valitettavan paljon vanhaa ihmissuhdetta, joka tuo harmia tähän päivään.
Mummon neliöt ovat siinä pisteessä, että lanka on loppu. Yritän jostain löytää samaa lankaa alennuksesta. Sillä peitosta puuttuu vielä 2/3 osaa. Nyt on palojen yhteen virkkaamisen aika.
Tässä kuva keskeneräisestä ja vielä päättelemättömästä tekeleestä:
Tänään pääsee taas kauppoihin! Ja kellon kilahdus kertoo, että ruokakin kuuluisi olevan valmis :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti