Tänään olen miettinyt miten elämä on yhtä hauras, kuin kananmunan kuori. Yhtä herkkä rikkoutumaan.
Yhtenä päivänä kuuliin kulkuneuvossa miehen puhuvan, miten kananmunista saa sipulin kanssa keitettäessä keltaisia. Olisin kokeillut tuota toimivuutta, mutta valitettavasti jääkaapistani ei tänään löytynyt sipulia.
Tullessani tänään kotia kohti kulkuneuvossa vastapäätäni istui nuori tyttö. Tyttö vaikutti ahdistuneelta, neuvottomalta ja elämän kolhimalta. Ikää oli vain kahdenkymmenen tienoilla. Lohdutonta katsoa ja miettiä mitä hänelle on elämässään tapahtunut.
Kävellessäni kaupan kautta kotiin mieleeni juolahti kuva elämää esittävästä melkoisen abstraktista kananmunasta.
Sanoja, joita liitän tähän elämän kananmunaan:
Elämän siemen
Elämän pyörteet
Elämän kuoppaisuus
Elämän piikikkyys
Elämän arvet
Elämän tikit
Elämän sydän
Toivoa täynnä
Elämän asteikko
Elämän viidakko
Elämän mahalasku
Näitä omituisia abstrakteja kananmunia voisi tehdä useamman. Yhden jokaiselle pääsiäispäivälle. Omin sanoin ja päivän tunnelmin.
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti