Muistan miten eräs toinen mielenterveyskuntoutuja sanoi kerran, että hän ei tajua miksi hän on masentunut. Kun kaiken pitäisi periaatteessa olla kunnossa.
Tänään on ollut vaikea päivä. Pakotin itseni tiskaamaan. Kaikki tuntuu vastenmieliseltä. Nukuin päiväunet.
Huomaan täyttäväni kalenteriani kaikenlaisella tekemisellä. Mutta vedän myös tekemisiä yli, eli en teekään suunnitelmien mukaan. Huomaan myös, että ihmisten kanssa tekemisissä oleminen vie voimia.
Tuntui, että välillä meni jo paremmin. Nyt ei tunnu enää siltä.
Vietän aika paljon aikaa kotona. Kaikenlaista kotona tekemistäkin olisi vaikka kuinka paljon. Lykkään vain niiden tekemistä.
Olen alta 40-vuotias ja eläke häämöttää, kun ei edes terapiaa saa. Nyt tuo vaihtoehto tuntuu paljon konkreettisemmalta, kuin koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti