Hillitse ostohimosi

kirjoittaa Anna -lehti nro 18 (29.4.2009) kolumnissaan.

Kysy itseltäsi
1] Arvioi sinulle tärkeitä asioita. Ohjaako tavara onnellisuuden kokemuksiasi?
2] Asuminen. Pitääkö oman kodin sisällä olla niin paljon tavaraa, että neliöitä tarvittaisiin jatkuvasti lisää?
3] Ajatteletko ostoksiesi elinkaarta tai ympäristövaikutuksia?

1. Jossain määrin kyllä. En varmastikaan ole ainoa heräte ostoskelija. Yritän tietoisesti välttää tätä. Onnistuinkin siinä viimeksi tänään :)
2. Kyllä. Lähinnä epäjärjestys tuo tilanahtauden tuntua. Vaikka, että kyllä täältä kirpputorillekin olisi lähtijöitä.
3. En. Alitajuisesti kyllä. Yritän välttää turhaa muovia, kierrätän, ostan itse tavaraa / vaatetta kirpputoreilta, teen itse ja korjaan rikkinäistä (en heti osta uutta).

Että sellaista! Olen jo nappaissut päikkärit ja toimitellut asioita, mutta nyt tuntuu taas väsymys ottavan ohjat käsiin.

Kotiin tultuani kohtasin taas tuon edellä mainitsemani kodin epäjärjestyksen. En jaksa aloittaa mistään. Pitäisi saada paukkuja jostain. Siispä vain ruikutan ja haahuilen.

Ei mutta totta tosiaan taisin viimeksi syksyllä / kesällä viedä tavaraa tuttuun kirpputorimyymälään. Täytyy yrittää muistaa tässä lähitulevaisuudessa vierailla siellä :)

Pidän oluesta, joten ostin juhlan kunniaksi kaupasta 0%. Sillä prosentteja siinä ei voi olla yhtään. On sen verran tujut lääkkeet käytössä. Ja väsymyksen myötä olen ihan jurrissa kuitennii.

Hauskaa Vappua !
Happy May Day / - Walpurgis Night / - The first of May / - Labor Day !
Gozoso Primero de Mayo ! Skojig Valborg ! Fröhliche Maifeiertag !

"Tuurijuoppo"

Nyt tulisi olla Vappu fiilis? Mun fiilis on naatti, mutta ei se kasvin naatti vaan väsähtänyt naatti ;) Kas, jaksan vielä vitsailla! Eh..

Ihan veto pois! Yritin pukeutuessa miettiä jotain vappuista päälle pantavaa ja onnistuinkin löytämään keltaiset sukat ja kirjavan paidan ;) Että olis edes jollakin tasolla vappu.

Juon "voimajuomaa" c-vitamiini rautapore tabletti veteen sekoitettuna. Vielä olisi tarkoitus päästä toimittamaan asioita. Sen jälkeen kunnes saan vielä toisen kasvispainotteisen voima smoothien valmiiksi. Tekee kauheasti mieli baagelia. Näyttivät meinaan niitä aamulla televisiossa ja tuli kauhea mielihalu. Ehkäpä onnistun sellaisen jostain vielä tänään löytämään.

Ai, niin meinasi tuo "Tuurijuoppo" ihan unohtua. Sillä sellaiselta tuntuu kulkea ihmisten ilmoilla, kun on aivan väsynyt. Sillä vastaahan väsymystila samaa, kuin jonkin tietyn prosentin alkoholin määrää veressä. En nyt jaksa ottaa selvää monenko. Tai voidaanko sanoa tiettyä prosenttia, kai sekin on verrannollinen väsymyksen määrään. Kyllä vaan tuntuu välillä hieman huteralta meinaan kävely ulkona väsyneenä, eikä tasapainoilu käy samaan tapaan kun "valveilla" olevilla. Eli ei kaikki näkemäsi "känniset" välttämättä ole kännissä. Se kyllä selviää hajun perusteella. Tai voihan ne tietenkin olla napannu jotain muuta mömmöjä.

Nyt lopetan, kun en tiedä enää mitä höpäjän. Päikkärit Here I Come! Vai yrittäiskö ulos. Siinä kysymystä kerrakseen.

Yön aikana heränneet

Ihan on, kuin nurinperin oleva syrän.

Eli kyseessä on yön aikana esiin noussut Malva. Istutettu siemenestä 26.4.2009.

Vielä olisi yhdet siemenet multaan laittamatta. Muut ovatkin sitten jo nousseet esiin mullasta :)

Ihana väsymys

Joskus ei pysty nukkumaan. Toisinaan ei pysty pysymään hereillä.
Miten ihanaa, kun valveillaolo ja uni ovat balanssissa.

Balabin

Olen odottanut "kuin hullu puuroa" tätä ja nyt se on auennut!
Nimittäin Balabin - Melitina Balabinin sivut. Vielä yksi ruusunlehti on aukeamatta ja sitä on mukava jäädä odottelemaan. Ihanan aitoja ja omaperäisiä koruja!

Yksinäistä

Ajatus käväisi vanhassa suhteessa tänään ja tunnen - liekö siitä johtuen - itseni hyvin yksinäiseksi. Muuten olen tehnyt tänään yhtä sun toista. Käynyt lenkillä ja pyykillä, pessyt ikkunoita ja ihmetellyt vatsamakkaroita, joita ei enää niin vain peitetä vanhoilla vaatteilla :(

Ilma on pettävän lämmin. Hytisen kylmästä aina siitä lähtien, kun kävin kaupassa kesätakilla. Kello on taas hirveän paljon. Olen vähän alakuloinen, johtuen osittain kuun kierrosta.

Luin tänään myös kirjaa, joka kertoo noin kolmikymppisistä sinkku naisista. Siitä tuli paljon takautumia omaan elämään ja myös johonkin sellaiseen mitä ei omaa. Ei ole sellaista tiivistä ystävyysrinkiä, jonka kanssa jakaa ilot ja surut. En sitten tiedä kuinka monella tämän ikäisellä on ylipäätään? Jos, ei sattumoisin ole naimisissa ja on ne omat kaverit ja sitten sen puolison kaverit. Ja näistä mahdollisista kehkeytyneet seurustelu- ja ajanviete seurueet.

En tiedä. Minä en biletä. Olen luopunut sellaisesta jo vuosia sitten. Kun aloittaa nuorena, lopettaa myös nuorena. Tai ainakin tässä tapauksessa. Ei minua vain kiinnosta alkoholin huuruiset ja vanhalle tupakalle haisevat ravintolat tai baarit. En usko sellaiseen seuranhaku tarkoituksessa, enkä muutenkaan. En myöskään usko nettiseuranhakuun. Koettu ja huonoksi havaittu.

On vain jotenkin tyhjä ja vaillinainen olo. Sekään ei yhtään auta, että tulevaisuus on yhtä kysymysmerkkiä.

Yöpuku päivä

tulossa. En ole nukkunut silmäystäkään viime yönä. Mistä sitten johtunut? Ehkäpä ylensyönnillä on osuutta asiaan.

Tänään siis tiedossa pyykinpesua, lukemista ja pöpperöistä menoa. Väsyttää, mutta ei nukuta :(

Kivet ovat paitsi kauniita, myös mielenkiintoisia. Pyörittelen ametisti kiveä kädessäni, jospa se toisi toivotun unen. Vaikka tämä päiväsaikaan nukkuminen ei liene kovin järkevää. Samsola; lisää tietoa kivistä.

Hoh hoijaa

Tänään on sitten siivoiltu ylimääräisiä kasoja sieltä täältä ;) Sitten on leivottu kakku ja syöty kakku. Nyt sitten olokin on sen mukainen. Väsynytkin on. Haukotus!

Mitähän muuta. Kaverin kanssa on rupateltu ja saatu pontta johonkin asiaan. Mikä on kai hyvä. Aika näyttää. Pesin tänään myös vähän lattioita. Kohta alkaa olla ikkunoiden vuoro.

Tosi hassua, kun kirjoittaa blogia niin ei muista mitä on jo kirjoittanut ja mitä kenties kirjoittaa jo kolmatta tai miten monta kertaa.

Huomenna on kuitenkin perjantai! Eikä mitenkään hirveän paljon tekemistä. Hyvä! Viikonloppuna meneekin sitten parikin menoa päällekäin tai limittäin. Saa nähdä pääsenkö kumpaankaan.

Minulla on jokin päikkäri villitys meneillään, kun en enää ilman niitä näytä selviävän. Ja, nyt jo ennen yhdeksää taas jo haukotuttaa.

Hyvää yötä! Head Ööd! Good Night! Buenas Noches! Buona Notte! おやすみなさい !

Ystävämyynti

Huomenna alkaa Marimekon ystävämyynti, ihan vain tiedoksi.

Kauhea hösis häsis päivä. Jo tuossa kahden jälkeen tuntui ihan puhkikuluneelta pölyrätiltä. Sitä se lenkkeily ja sen sellainen teettää.

Tarkoitus oli siivota tänään, kun huomenna on tulossa ystävä kylään. Mutta jaksanko - En! Voisin ihan hyvin mennä nukkumaan.

Kaikki on tekemättä, kaupastakin on vielä yhtä sun toista ostamatta. Ai, mutta eikös nyt ollut nuukuusviikko. Tai jos ei, niin pidetään sitä nyt sitten vaikka ;)

Arvo

"Työ on usein arvo, joka määrittää ihmistä. Minkä arvoinen on ihminen joka ei tee mitään? Onko hän tarpeeton?" Lainaus ryhmäteatterin esityksen: Harmonia -esittelystä.

Vastaus kysymykseen: Omasta mielestäni ihminen on itsessään itseisarvo. Onko olemassa ihmistä joka ei tee mitään?? Näyttäkää minulle sellainen!

Jokainen tuo tähän vallitsevaan yhteiskuntaan omalla olemassa olollaan tunteita ja tilanteita. Muusta puhumattakaan. Jokaisella on siis arvo - itseisarvo. Joka on jonkun toisen mielestä pienempi ja jonkun toisen mielestä suurempi. Joku voi ajatella kaikkien olevan tasa-arvoisia?

Kuviteltu tilanne 1: Matkustat kulkuneuvossa ja kuuntelet kahden tai useamman ihmisen vilkasta keskustelua. Keskustelu sivuaa oman elämäsi ongelmakohtia. Saatko pelkästään kuuntelemalla näiltä ihmisiltä jotain?

Kuviteltu tilanne 2: Maassa makaa tiedottomassa tilanteessa mies. Näet miten ihmisvirta kulkee miehen ohi reagoimatta tilanteeseen mitenkään. Miehen vieressä on kuitenkin kaksi naishenkilöä, jotka yrittävät herätellä miestä ja hälyttävät puhelimitse apua. Saitko kokemuksesta mitään irti?

Kuviteltu tilanne 3: Kuljet omiin ajatuksiisi vaipuneena katse maata kohti kääntyneenä. Sinuun törmää vahingossa toinen kulkija, joka pyytelee kovasti anteeksi törmäystä, hymyilee ja vielä ennen matkaansa jatkamistaan toivottaa hyvää päivän jatkoa. Minkälaisella mielentilalla jatkat omaa kulkuasi?

Kuviteltu tilanne 4: Matkallasi töihin kuljet joka päivä kerjäläisen ohi, joka istuu maassa polvillaan ja pieni kuppi edessään. Pyytävä asento kertoo henkilön yhteiskunnallisen aseman. Huomenna kuljet taas töihin ja odotat kohtaavasi tutun näyn, tutulla paikalla. Mutta kerjäläistä ei näy missään. Muistatko hänet, mitä tunnet, ihmetteletkö missä hän on?

Kuviteltu tilanne 5: Luet lehdestä kehitysvammaisesta miehestä, jolla ei ole kuin jalantyngät ja silti hän kiertää ympäri maailmaa kertomassa omista elämänarvoistaan ja elämästään muille. Hän näyttää omalla esimerkillään miten elämällä, vaikka rikkinäisellä voi tehdä toisille hyvää, luoda uskoa tulevaan. Mitä mietit?

Kuviteltu tilanne 6: Kaikki kuvitellut kohdat 1-5 ovat jonkun ihmisen todellisuutta. Eikö vain?

Ihmisarvo ei kulje statuksen, oppimäärän, maallisen omaisuuden, tai köyhyyden ja raajarikkoisuuden mukaan. Jokaisella ihmisellä on arvo - itseisarvo - arvo, joka on tasa-arvo. Tasa-arvoisuus suhteessa muihin.

Sekavat tunteet

Minulla on huonommuuden tunteita. Vaikka järki sanoo, ettei niihin ole mitään aihetta. Tunnen itseni huonommaksi, kuin muut. Olen surullinen.

Parempi päivä :)

Kävin tänään ostamassa helmiä neuletyöhön.
Siinä niistä osa. Eivätkö näytäkin ihan mustikoilta?

Minusta on alkanut tuntua, että olen jonkinlainen ihmismagneetti. Viime päivinä on vastaani tullut uusia tuttavuuksia. Vähän epäröin näiden tuttavuuksien kanssa, koska mennyt elämä on pystyttänyt suojamuurin.

Toisaalta haluaisin mennä ja uskaltaa elää, kokea. Mutta tiedän kokemuksesta, että jotkin tuttavuudet voivat olla kaikkea muuta, kuin mukavia. (..katsomatta, ei voi katua..)

Ehkäpä puntaroin näitä vielä. Tosin puntaroin ylipäätään asioita aika tarkkaan , kai?

Huono päivä

Muistan miten eräs toinen mielenterveyskuntoutuja sanoi kerran, että hän ei tajua miksi hän on masentunut. Kun kaiken pitäisi periaatteessa olla kunnossa.

Tänään on ollut vaikea päivä. Pakotin itseni tiskaamaan. Kaikki tuntuu vastenmieliseltä. Nukuin päiväunet.

Huomaan täyttäväni kalenteriani kaikenlaisella tekemisellä. Mutta vedän myös tekemisiä yli, eli en teekään suunnitelmien mukaan. Huomaan myös, että ihmisten kanssa tekemisissä oleminen vie voimia.

Tuntui, että välillä meni jo paremmin. Nyt ei tunnu enää siltä.

Vietän aika paljon aikaa kotona. Kaikenlaista kotona tekemistäkin olisi vaikka kuinka paljon. Lykkään vain niiden tekemistä.

Olen alta 40-vuotias ja eläke häämöttää, kun ei edes terapiaa saa. Nyt tuo vaihtoehto tuntuu paljon konkreettisemmalta, kuin koskaan.

Tomppeli

Tulen kotiin kahden ihanan donitsin kanssa. Mutta sen sijaan, että olisin jakanut ne naapurin kanssa. Syön molemmat tyytyväisenä itse ja havahdun vasta myöhemmin, että olisin hyvin voinut pyytää naapurin kahville. HYvä Minä, Bravo!! Puh ja pah!

Olen selvästi juonut liian paljon kahvia, sillä käyn ihan ylikierroksilla. Tee on se viisasten juoma, vai miten se nyt meni. Yleensä päädynkin siihen.

Olen tehnyt tänään havaintoja itsestäni sekä muista. Tuohon edelliseen kahvitteluun vielä lisätäkseni, että mitä väliä silläkään on. Että minkälaisessa kunnossa koti on, jos kutsuu vieraita. Kunhan siellä ei haise pahalta, eikä tarvitse pelätä erinäisiä jätöksiä. Ainakin minulle passaa :) Että siitä vaan pyytämään ystäviä ja kavereita kylään, vaikka koti ei olisikaan viimeisen päälle puts plankissa. Mitä väliä sillä on? Ja, jos jollekin on, niin pysykööt poissa :))

Olen huolissani suomenkielen kieliopistani - menevätkö kaikki lauserakenteet oikein, mutta mitä väliä silläkään on ;) Jos selvää saa.

Nyt olisi selvästi television ja kutimien paikka.

Miks pitää = ei pidäkään

Surffailen netissä katselemassa kaikkia maisteri ja kandi -tutkintoja. Jee! Miksi ihmisellä "pitää" olla kaikenmaailman papereita sieltä sun täältä ja tuolta? Jos, voi vain mennä ja tehdä?

Itsekin olen lukenut useita vuosia, vain huomatakseni iskeväni päätäni kiviseinään tai betoni (ihan miten vaan).

Tiedän mitä haluan. Teen mitä haluan. Eikö sen pitäisi riittää?
Yhtään väheksymättä tutkintoja ja niistä saatavaa tieto sisältöä. Minä haluan omaksua tuota janoamaani tietoa, omalla tavallani. Enkä jonkun joskus määräämällä tavalla. Se luonnistuu minulta paljon paremmin.

Ei niin, että ylipäätään olisinkaan edes opiskelukelpoinen. Valmiudet ei ihan riitä. Pieniin kursseihin silloin tällöin kyllä, mutta jätetään ne kirjatentit joillekin toisille ;)

Tarvitsisi sisäistää lause: ei ole kiirettä mihinkään :)

Kun oikein mietin, niin sellainen kehittyminen mikä ei ole ollut aikatauluissa pysymistä tai muuten saneltua. On onnistunut minulta parhaiten. Ainakin koen saaneeni siitä ja siltä paljon enemmän. Asia taitaa jäädä nyt hautumaan harmaisiin aivosoluihini.

Ihana arki!

Pääsiäinen oli pitkä ja nyt pääsee tuttuun arkirutiiniin. Katukuvassa näkyy enemmän ihmisiä, kun eivät ole jossain kaukana viettämässä pääsiäistä :)

Jos olet käsityön ystävä huomaat, että otsakkeen: Lanka-, kangas- / ja käsityökauppoja alla, on paljon uusia linkkejä. Nyt alkaa jo olla ns. runsaudenpula ;)

Heräsin ensimmäisen kerran tänään ihan huippu aikaisin klo 6. Menin sitten takaisin nukkumaan. Näin unta mm. miten kiipesin korkeita rappusia, jonkun toisen kanssa ja loppupäässä portaat muuttuivat lomakelaatikoiksi. Ihmeellinen tuo unien maailma.

Se on sitten tänään tiistai, jos joku sattuisi olemaan epätietoinen asiasta. Yritän itsekin pitää päivän mielessä ja ihmetellä mitä sitä seuraavaksi tekisi. Haukotus!

Elämän onni

Ajattelin tuossa jokunen päivä sitten Tanja Karpelan tapaa elää elämäänsä. Muistan miten joitakin vuosia sitten työpaikallani henkilö arvosteli Karpelan omaa arvostelukykyä.

Luin tuossa juuri MTV3:n artikkelia (09.04.2009 07:42): Lehti: Tanja Karpela salaa naimisiin. Missä Tanja Karpelaa siteerataan:

"En ole koskaan pelännyt tehdä ratkaisuja. Jotkut ihmisset valitsevat mukavuudenhalusta mieluummin tutun helvetin kuin tuntemattoman paratiisin. Elämässä ei auta jahkailu, ratkaisuja pitää tehdä. Jos ei uskalla, ei elä. Olen ihminen, joka elää hetkessä. Olisi surusllista, jos vanhana ajattelisin elämää, jonka olen jättänyt elämättä", Tanja kommentoi elämänfilosofiaansa viime syksynä lehden haastattelussa.

Minusta Tanja on erittäin rohkea nainen ja antaa hyvää esimerkkiä onnen tavoittelussa :) Paljon Onnea!

Tänään luin sattumalta Ylen uutisia: Unohda etsiminen -onni tosiaan tulee eläen. Tuohon artikkeliin huomioni kiinnitti siinä esiintyvä ihana hymynaama :) Mielestäni yksi onnen salaisuuksista on, ettei unohda lapsen mielisyyttään. Ja pitää mielessään, että elämme täällä vain tämän yhden ainoan ja arvokkaan kerran.

Minä neulon ystävälleni kaulahuivia, joka on ollut tuloillaan ainakin toista vuotta. Olen purkanut ja aloittanut uudelleen ja taas purkanut. Nyt tiedän jo miten tuo huivi tulee tehdä ;)

Onnen hippusia, tähän hetkeen !

Amazin Race meets Big Brother meets Play

Oli iso talo. Talo ei kuitenkaan ollut omakotitalo, rivitalo tai kerrostalo. Talo oli kerrostalon kokoluokkaa. Se oli kuitenkin enemmän kuution muotoinen. Sisäpuolelta se oli rakentunut tavallisen asunnon ja luonnon välimuodoksi.

Oli kaksi joukkuetta. Toisen joukkueen tehtävänä oli kiertää talo mahdollisimman ripeästi rastilta toiselle. Ja toisen joukkueen tehtävänä oli kiertää talo mahdollisimman nopeasti välttäen kilpakumppaneita. Jos kilpailevan joukkueen jäsen sattuisi törmäämään toiseen, olisi mahdollisuus polttoon. Vähän samaan tapaan, kuin polttopallossa. Eli kosketus toisen joukkueen jäseneen polttaisi toisen joukkueen jäsenen. Ja voittaja olisi tietenkin se joukkue, joka selviytyisi maaliin suuremmalla joukkueen jäsenmäärällä.

Kisan edetessä kovaäänisestä kuulutettiin aika ajoin pysähdy -komento. Ja silloin tuli pysähtyä niille sijoilleen. Peliä tarkkailtiin monitorien kautta.

Toisen joukkueen tehtävinä saattoi olla esimerkiksi käydä tietyllä rastilla syömässä jotain herkullista. Eli aikaa saattoi näin ollen kulua merkittävästi. Toisen joukkueen tehtävänä oli ainoastaan selviytyä maaliin mahdollisimman nopeasti, tulematta poltetuksi.

Kummassakin joukkueessa oli puolet miehiä ja puolet naisia. Minä olin nainen ja olin juuri näköetäisyydellä toisen joukkueen miehestä, joka oli ruoka -rastilla. Hän tarkkaili juuri kaikkea edessään olevaa ruokaa. Minä suunnittelin loikkaavani kallion kielekkeeltä toiselle. Mies oli samalla puolella kielekettä, kuin minä ja pieni rako erotti minut toisesta kalliosta. Sinne minun olisi päästävä nopeasti ja niin, ettei toisen joukkueen jäsen ehtisi huomata minua ja polttaa minut. Juuri kuin olin tekemässä loikkaani kovaäänisesti kuului pysähdy. Pysähdyin suoraan toisen joukkueen miehen taakse niin, että käteni piti kiinni kalliosta ja olimme tukalassa asennossa.

Silloin heräsin ja uneni loppui.

Ihanaa, kun mielikuvitus lentää ;) Ja herättyään vielä muistaa näkemänsä unen.

Nyt joku televisio moguli, voi kaapata mielikuvituksellisen ideani ;(
Big Brotherista en ole pitänyt koskaan.

Auringonpaistetta

Ihanaa auringonpaistetta. Kohta pääsee ikkunoita pesemään ja kaikkea muuta puuhaamaan.

Mietin tässä juuri, että onko minulla ylipäätään kevät takkia? Näyttäisi tuolta vielä vanha sellainen löytyvän. Onneksi! Luulin jo, että olen nakannut sen johonkin. Ja mitä kesävaatteisiin mahtumiseen tulee niin luulen, että tässä vaiheessa peli on menetetty. Mutta suunta on oikea.

Vaatekaapit kaipaavat siivousta!

Mistään en tietenkään uskalla luopua, kun jos vaikka vielä mahtuisin tähän ja tähän. Ja, jos sittenkin vielä tarvitsen joskus tätä ja tätä. Ja niin, pois päin ei lähde mikään
;( Lisää kyllä tulee. No jaa, kerron todellisen totuuden, kunhan kaapit on oikeasti siivottu. Ja löytyypä niistä vaatekaapeista kaikkea muutakin, kuin vaatteita. Esimerkiksi levyjä, kirjoja, pora ja muuta tarpeellista. Ei vaan muu auta, kun kaappitilaa on yksinkertaisesti liian vähän.

Vaikka olen minä joskus kuullut omaavani liikaa tavaraa. Monestikin. Vaikka paljon olen pois kierrätykseen vienyt, antanut tai muuta. Vieläkin sitä tavara paljoutta on liikaaa. Ihmisillä on tapana kerätä ympärilleen liikaa kaikkea.

Olipa muuten hyvä, kun alkoi taas se siivousohjelma. Se Sillä siisti, eipäs juupas. Oli se se. On kiva katsoa, kun tulee siistiä jälkeä. Joskus sieltä tarttuu itselleenkin, jokin uusi kikka. Mutta kyllä ovat ne asunnotkin todellisen siivousvelhon tarpeessa ;) Sitä mikroaaltouunin sitruunalla virkistystä voisi kokeilla. Käypähän omani jo toistakymmentä, jos ei jo parempaakin vuotta.

Ravistelevaa ja ihastuttavaa pääsiäistä

Niin. Olen saanut siivoiltua ja harrasteltua ihan kohtalaisesti.

Minulla on sellainen inhottava ominaisuus, että hyvätkin asiat saattavat ahdistaa. Nyt juuri tapahtui jotain mukavaa. Mutta koska luottamus toisiin ihmisiin on mennyt, niin alan taas ns. "maalailemaan piruja seinille" ihan itsestään. Ja, se taas tuo ahdistuksen päälle. Ajattelen valitettavan paljon vanhaa ihmissuhdetta, joka tuo harmia tähän päivään.

Mummon neliöt ovat siinä pisteessä, että lanka on loppu. Yritän jostain löytää samaa lankaa alennuksesta. Sillä peitosta puuttuu vielä 2/3 osaa. Nyt on palojen yhteen virkkaamisen aika.

Tässä kuva keskeneräisestä ja vielä päättelemättömästä tekeleestä:

Tänään pääsee taas kauppoihin! Ja kellon kilahdus kertoo, että ruokakin kuuluisi olevan valmis :)

Alfred Hitchcockia ja pääsiäispupuja ja tipuja

En ole koskaan liiemmin ollut ensiksi mainitun fani. Mutta tämän päivän koukerot vievät tiensä sinnekin.

Aamusta asti olen ollut liikenteessä. Olisi hauska tietää, miten paljon olen kävellyt tänään. Paljon!

Aamulenkin jälkeen lähdin toimittamaan asioita. Päivän kulkiessa eteenpäin, päädyin kahvipöytään aivan tuntemattomien ihmisten kanssa. Ei siinä mitään, tänään tuollainen tapahtuma tuntui kiinnostavalta. Eräs kahvittelijoista kertoi omaa elämäntarinaansa, siitä viittaus Alfred Hitchcockiin. Niin karmivaa oli hänen tarinansa. Vaikka paljon jäi häneltä varmasti kaikkein kauheimpia asioita kertomatta.

Jotakin sykähdyttävää oli kuitenkin kohtaamisessamme, koska osasin asettua hänen asemaansa. Ja uskon, että hänkin aavisti minkälaista kaavaa oma elämäni on kulkenut. Jotain hienoa siinä miten joku ihminen avaa ääneen asioita, jotka auttavat toista hahmottamaan omaa elämäänsä. Ymmärtämään syitä ja yhteyksiä, syitä ja seurauksia :) Kiitos, siitä - kuka lienetkin! Ehkä näemmekin vielä.

Sain joitakin puuttuvia tarvikkeita hankittua tänään, jotta voin jatkaa käsitöitäni. Kauheasti ihmisiä kaupunki täynnä. Olivat ilmeisesti kukin aikaistaneet pääsiäisen aloittamistaan.

Minulla on pääsiäismuistio aivan pihalla. Siksipä googlasin sen: Pääsiäismuistio. Tietääpä nyt sitten mikä on auki ja mikä kiinni ja milloin.

Runsaasti aikaa siivoilla !

Noita-akan aikaan

Ei mee hyvin ja menee hyvin, vuorottelee. Eilen sain tuhottomasti aikaan ja tänään johonkin saakka.

Osittain tuo tämänpäiväinen johtui välineistä, joita ei ollut ja osittain puhelinsoitosta, joka sai "raiteiltaan. Kyllä minun mielenrauhani on pienestä kiinni.

Tänään paistoi aurinko kirkkaalta taivalta, ja olisin hyvin voinut mennä ulos paisteeseen. Sitten olisin hyvin voinut osallistua jumppaan johon jo olin ilmoittautunut. Mutta ei, kun asiat menee "raiteiltaan", kaikki menee uusiksi.

Sitten tuli todistettua miten uutishakuisia haahkoja ihmiset on. Ihan "tavalliset" ihmiset. Mitä tuolla ja tuolla on meneillään yms.

Tämä päivä meni aika plörinäksi. Toivottavasti saan huomenna hoidettua aikomani asiat. Sitten onkin pitkä pääsiäinen, jota olen oikein odottanut. Mutta huomaan, etten ole ottanut mitään muuta pääsiäiseen liittyvää esiin, kuin noita-akan. Siellä se lentelee ja viskoo näemmä ilkeitä keitoksiaan niskaani.

Miten minä olen näin alamaissa? En näe edes kavereita, kun on pyhät. Ettei pääsiäinen nyt näyttäydykään kovin hohdokkaalta. Vaikka on minulla joitakin juttuja, joita olin aikonut tehdä. Teenkin ja paskat kaikelle paskalle!

Potuttaa

Luen tänään vanhaa (1.4.2009) Helsingin Sanomien artikkelia: Kelan maksama psykoterapia muuttuu lakisääteiseksi. Siinä kerrotaan, miten uudistus tulisi voimaan vuoden 2011 alusta. Lakiesitys viedään eduskuntaan vielä tänä keväänä.

Minä olen tippunut kaikkiin mahdollisiin väliin(putoajiin). Yksi näistä psykoterapia. Jota en saa kelan mukaan siitä syystä, että olen liian sairas. Eli ilmeisimmin minun tulisi ensin tervehtyä, jotta voisin saada hoitoa. Kovin on kummalliset ajatukset kelassa päättävillä tahoilla. Minun tajuntaani ne eivät oikein iske. Päätöksestä ei myöskään voi valittaa, kuinka huvittavaa.

Eikä siinä suinkaan vielä kaikki, vaikka ihan tarpeeksi tuossakin. Pysytään nyt vain tässä yhdessä aiheessa. Minun tulisi saada pitkäkestoista psykoterapiaa, jotta siitä olisi apua. Näin ovat minua hoitaneet tahot myös asian ilmaisseet. Helsingin Sanomat kirjoittaa 17.2.2006 artikkelissaan: Tutkimus osoitti pitkän psykoterapian tehon.

Toinen Helsingin Sanomien 31.3.2009 artikkeli kertoo, että: "Nykykäytännön mukaan Kelasta on saanut maksusitoutumuksia niin pitkälle vuotta kuin rahat ovat riittäneet. Kelan tukemaa psykoterapiaa on saanut vuosittain noin 10 000 suomalaista".
Lisäksi: "Hyssälä sanoo, että Kelan maksamaa kuntouttavaa psykoterapiaa saavat vuodesta 2011 lähtien kaikki ne, jotka sitä tarvitsevat".

Eli tähän aikaan vuodesta rahat on ilmeisimmin jo käytetty. Ja, minä odotan vuoroani vuoteen 2011 asti. Kaiken koville ottaneen terapeutin etsimisin ym. jälkeen.

Juu, Tartutaan masennukseen (Sosiaali- ja terveysministeriö, Masto-hanke). Näinhän meillä paperilla tehdään.

Itkettää, potuttaa, eikä missään ole mitään järkeä.

Kananmunia ja elämää

Tänään olen miettinyt miten elämä on yhtä hauras, kuin kananmunan kuori. Yhtä herkkä rikkoutumaan.

Yhtenä päivänä kuuliin kulkuneuvossa miehen puhuvan, miten kananmunista saa sipulin kanssa keitettäessä keltaisia. Olisin kokeillut tuota toimivuutta, mutta valitettavasti jääkaapistani ei tänään löytynyt sipulia.

Tullessani tänään kotia kohti kulkuneuvossa vastapäätäni istui nuori tyttö. Tyttö vaikutti ahdistuneelta, neuvottomalta ja elämän kolhimalta. Ikää oli vain kahdenkymmenen tienoilla. Lohdutonta katsoa ja miettiä mitä hänelle on elämässään tapahtunut.

Kävellessäni kaupan kautta kotiin mieleeni juolahti kuva elämää esittävästä melkoisen abstraktista kananmunasta.

Sanoja, joita liitän tähän elämän kananmunaan:

Elämän siemen
Elämän pyörteet
Elämän kuoppaisuus
Elämän piikikkyys
Elämän arvet
Elämän tikit
Elämän sydän
Toivoa täynnä
Elämän asteikko
Elämän viidakko
Elämän mahalasku



Näitä omituisia abstrakteja kananmunia voisi tehdä useamman. Yhden jokaiselle pääsiäispäivälle. Omin sanoin ja päivän tunnelmin.

39 + kukka, ym sekalaista

on valmiina isoäidin neliöitä. Tylsää tv:n tuijottelua. Pääsiäisnoidille on ostettu jo toiset virpojais vastineet. Ensimmäiset tuli jo syötyä ;(

Ostin uudet farkut ja ihmettelen, miten näihin nyt jää pussia. Vaikka minä en ole todellakaan laihtunut yhtään. Olis kyllä ihan hyvä!

Onneksi huomiseksi on ohjelmaa, niin pääsee tylsistymästä neljän seinän sisältä ja näkee vähän muitakin ihmisiä.

Kaikkea sitä muuten tulee ostettua. Meinaan dvd-leffoja - huonoja sellaisia. Yleensä en ylipäätään (koskaan) osta dvd-leffoja, vaan vuokraan. Mutta nyt tuli ostettua oikein kolmen dvd:n setti ja vielä huono sellainen. Tulipahan nekin joka tapauksessa katsottua.

Pompottelen ajatusta vieväni kaikenlaista turhaketta kodistani kierrätykseen, siis jollekin kirpputorille. En vain ole vielä saanut aikaiseksi päättää, että lahjoitanko vai menenkö myymään. Olen kallistunut lahjoittamisen suuntaan, niin kuin monta kertaa aiemmin.

Tarvitsisi kyllä todellakin tehdä inventaariota:

• keittiötarvikkeet
• vaatteet

Siinä ne varmaan onkin ja siinä on myöskin ihan tarpeeksi.

+ kengät

Se vaan on niiin vaikeaa päättää, mitä antaa pois ja mitä pitää. Siis pitäminen on tietenkin helpompaa, kun ei tarvitse päättää että heittäisikö tämän ja tämän pois, vai ei? Ongelma se tämäkin..

Käyttääkö kukaan enää nykypäivänä tavallisia kahvikuppeja asetteineen? Kai niitä joku käyttää, ehkä vanhemmat ihmiset?

Tässäpä tätä pääntyhjennystä tällä kertaa ;)

Rentoutusta ja muisteloita

Tänään laitoin rentoutuskasetin päälle ja hautauduin vällyjen alle potemaan päänsärkyä. Samantien tulivat tietenkin kaikki ikävät ajatukset mieleen. Mutta hetkisen perästä muistin; miten vaikeita elämän vaiheita läpikäydessä kannattaa yrittää muistaa hyviä ja positiivisia asoita. Tällaisen hyvän neuvon olen saanut :) Se auttaa, ainakin hetkittäin.

Sehän se sitten tuuppasi mieleni matkalle. Muistin mitä minulle rakas ihminen oli minulle kerran sanonut. Ja ajattelin, että sellaiset aidot ja rakastavat sanat kun muistaa. Tulee mieli ihmeen iloiseksi. Vaikka päivä muutoin menisikin synkissä pilvissä vaeltaessa.

Eli lause, jonka muistan kuulleeni minulle tärkeältä ihmiseltä kuului:

• Sinä olet kultainen tyttö!

Muistan vielä elävästi nuo sanat ja henkilön, joka ne lausui ja silmiini tulee ilon ja kaipauksen kyyneleet.

Ei Aprilleja - No thanks!

Haluaisin nähdä leffan Man on Wire. Se oli DocPoint leffa, mutta en nähnyt sitä. Eikä sitä tietääkseni ole myynnissä, eikä vuokrattavana suomessa. Jenkeistä sen voisi tilata, mutta en taida kuitenkaan siihen lähteä. Kai se jossain vaiheessa tulee? Olen odotellut kuumeisesti jo useampia kuukausia.


Sehän on sitten sunnuntaina Virvon Varvon..

Varasin jo korin johon laitoin purkkapaketteja ja hiuslenkin. Ostanen jotain vielä muuta. Yleensä käy vaan niin, että kaikki herkut on jo syöty, kunnes noidat saapuvat. Tai sitten niitä ei tule yhtään.

Novita oli laittanut lankansa ihan uuteen uskoon, meinaan värien suhteen. Täytyy vielä yrittää löytää samaa käyttämääni lankaa jostain, mielellään alennuksesta.

Onpa kirkas auringonpaista ja kello on jo puoli seitsemän!
Huomasin muuten juuri, että vielä on yksi kello kääntämättä.