Länsimainen kulttuurimme ruokkii ahneuttamme.
Ahneuden eri lajeja on lukematon määrä.
1. varmasti se kaikkein yleisin
- rahanahneus
2. sitä seuraa ihan vieressä
- vallanahneus
3. sitten tuleekin näitä muita tuttuja
- makean ahneus
- suolaisen ahneus
- yltiöpäinen ruuan ahneus
- tavaran ahneus
- tuottamisen ahneus
- tehokkuuden ahneus
- kuluttamisen ahneus (= saastuttaminen)
- merkkituotteiden ahneus
- statuksen ahneus, joka linkittyy suoraan edelliseen
- meriittien ahneus
- viihdyttämisen ahneus
- viihtyvyyden ahneus
- puolivillaisten totuuksien tuottamisen ahneus
- rakkauden tunteen ahneus
- valtaapitävien kunnioituksen ahneus
- hyväksytyksi (hinnalla millä hyvänsä) tulemisen ahneus
- täydellisyyden tavoittelun ahneus
- päihdyttävien aineiden ahneus
- turmiollisen käyttäytymisen ahneus
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä. Sillä siihen kumuloituu kaikki edellinen:
- välinpitämättömyyden ahneus. Välinpitämättömyys itseä ja muita kohtaan.
“Ahneus tuhoaa maailman.” Lause, joka näitä päiviä eläessämme kumuloituu ajatuksissamme maapallomme tilaan, luonnonkatastrofeihin, kasvihuonepäästöihin ja ilmaston lämpenemiseen. Ymmärrämmekö ahneutta? Ymmärrämmekö mitä sana ahneus on? Luulen, että suurin osa ihmisistä ei ymmärrä.
“Ahneella on paskanen loppu”
Fraasi, joka ei varmaankaan ole tuiki tuntematon. Minulle se ei sitä ainakaan ole, ja vakaasti myös uskon siihen - onhan minulla kokemusta asiasta -
Seuraavan lauseen jätän ilmaan, itseni ja muiden kosketettavaksi :
- Oliko ahneudelle loppua ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti