Varokaa, mustalaisia!
Väärinymmärryksen historiaa (Hakasalmen huvila)
- näyttely Euroopan romaneista ennen ja nyt
Romani-näyttely herätti tunteita
Romanikerjäläiset taivasalla maakunnissa
otsakkeita; paljon puhetta ja tunteita aiheuttavasta ilmiöstä, joka Suomenkin kamaralle on jalkautunut (romanikerjäläiset). Valitettavasti en ole nähnyt Hakasalmen huvilan näyttelyä, mutta ehkäpä ehdin sen vielä nähdä, ennen kuin näyttely loppuu.
Itse ohitan romanikerjäläiset kulkiessani kadulla, yritän olla näkemättä heitä. Eikö ole kummallista? Uskon, että en ole ainoa. En suosi kadulla kerjäämistä, minulla lyö paljon tunteita pintaan, kun näen kerjäämistä kadulla. Minusta yhteiskunnan tulisi auttaa hädässä olevia, mutta oikea tapa hankkia elantoaan ei ole kerjääminen. Mikä dilemma!
En pidä mielikuvasta ahdistelevista romaneista. Sillä sellaisen mielikuvan lehdistö ja televisio uutiset ovat luoneet heistä. Ymmärrän senkin, että kun elannon saaminen vaikeutuu, otetaan kovemmat otteet käyttöön. En tiedä onko elanto sanana tässä oikea. Yhdistetäänkö se liiaksi työntekoon? Siitä olen varma, että elantoaan kerjäläiset kuitenkin yrittävät kasata kerjäämällä kadulla.
Miten tähän pitäisi suhtautua? Mikä on oikea tapa ratkaista asia? Mihin pyrkiä?
Ensi alkuun näkökentässäni romanikerjäläiset aiheuttivat huolta, sitten hämmästystä / ihmetystä, nykyään voin pahoin nähdessäni heitä. Voin pahoin kerjäämisestä. En voi pahoin romanin takia, enkä itseni takia, vaan kerjäämisen takia. Outoa, eikö vain?
Alkujaan olen ollut siinä luulossa, että yhteiskunta auttaa, kun apua tarvitsee. Toteutuuko tämä yhteiskunnassamme? Valitettavan usein ei.
Toisaalta he tulevat paikasta, joka on vieläkin kurjempi, kun tämän hetkinen yhteiskunta (Suomi) sijoituspaikkanaan. Toisaalta pitäisikö kaikkien kurjissa olosuhteissa olevien muuttaa Suomeen? Toisaalta Suomi ei ole ainoa maa, jossa romanikerjäläisiä liikkuu. Toisaalta elämme globaalissa maailmantaloudessa ja yhteiskunnassa, eikö meidän silloin tulisi ottaa myös muista maista tulevat ihmiset, kuin ominamme vastaan? Tarjota heille asunto ja mahdollisuus työntekoon. Toimitaanko meillä näin? Ei. Miten siis tulisi toimia? Kaikkia tyydyttävällä tasolla tuskin saamme tämän ongelman ratkaistua, sitähän se ei ole nytkään.
Lähtökohta on, että ihmistä ei saa heitteillejättää !
Teenkö rikoksen ihmisyyttä ja lakia vastaan, kun kuljen romanikerjäläisen ohi. Taskussani olevista kolikoista huolimatta? Minusta tuntuu pahalta, joten jonkin asian täytyy olla pahasti vialla.
Osallistun nälkäpäiväkeräykseen, teen muunlaisia lahjoituksia epämääräisin väliajoin. Mitä minun tai meidän tulisi tehdä romanikerjäläisten suhteen?
Yhteiskunnassamme on säädetty lait turvapaikanhakijoita varten. Missä on lait ja asetukset koskien pitkäkestoista elannon hankintaa kerjäämisen turvin? Tarvitaanko niitä?
Romanikerjäläiset hankkivat elantoaan myös korjaamalla talteen tyhjiä pulloja kaduilta, toreilta ja tapahtumista. Eikö heille kuuluisi yhtäläinen oikeus tulla näkyväksi ja kuuluvaksi, kuin maamme kansalaisilla on? Emme voi ummistaa silmiämme nähdessämme ihmisiä ahdingossa!? Vai voimmeko? Jollain tapaa tämä sokeus täyttyy joka päivä (alkoholistit, narkkarit, mielenterveyspotilaat, asunnottomat, jne jne.)
Mutta mikä antaa oikeutuksen kohdella romanikerjäläisiä huonommin, kun turvapaikanhakijoita? Vai antaako mikään?
Muistan nuoruudestani tapauksen, jolloin olin kaupungilla iltaa viettämässä ja rahat olivat loppu. No eivät aivan loppu, mutta sen verran ettei ollut rahaa lähteä bussilla kotiin :( Oli hyvin noloa pyydellä kadulla vierailta ihmisiltä apua, rahaa, jotta pääsisin kotiin. Moni kävelikin ohitseni, niin kuin ei olisi nähnyt tai kuullut minua. Ehkäpä he eivät näekään. Tänään kohtelen romanikerjäläisiä samalla tavoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti