Näin kirjoittaa Satu Pusa kirjansa: Tahdon lentää kappaleen otsikkona.
"Vauhdissa katoavat myös vaistot ja ihmisen luontaisesti hengissä pitänyt vaistojärjestelmä tulkitaan kummajaiseksi, jolla ei ole todellisuuspohjaa. Kuinka ihmeessä olemme onnistuneet selittämään vaistojen mukaan toimimisen vääräksi ja tiedon mukaan toimimisen oikeaksi? Jos ihmiskunnan alussa olisimme ajatelleet näin ihmisyyttä halveksivasti, koko ihmiskunta olisi menehtynyt jo heti alkuunsa. Toki - vaistomme heikentyvät - jos emme niitä kuuntele ja sinnikkäästi sammutamme niiden äänen. Samoin sammutamme stressijärjestelmämme äänen ja kiroamme kehoamme, kun se ei toimi suunnitelmien mukaan."
Tässä kohtaa kirjassa olen menossa. Kirjan alkumetrit eivät tuntuneet kummoisimmilta, mutta sitten hän tuo mukavasti esiin ihmisyyden ja ihmisyyden arvon. Sekä hengellisyyden ja henkisyyden olemuksen.
Nämä rivit haluan tallettaa, jotta muistan arvostaa vaistojani :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti